Kiire, mikä ihana tekosyy!

Blogin aloittaminen juuri pahimpaan työ- ja koulusumaan on varmaan maailman kököin idea ikinä. Just mun tapaista, että teen juuri sen! :D No onpahan sitten jokin paikka mihin voi keksiä näitä tekosyitä miksi syömiset, reenit ja unetkin jää vähiin. ;) Niin, JOS ehtisin kirjoittaa niistä! :D

Viime viikko oli hurja, kun keikkaa oli kolmena päivänä ja yhdet promokuvaukset päälle koulun ja koulutehtävien lisäksi! Kiireessä koulutehtäviä tehdään silloin kun niitä ehtii tehdä, vaikka kesken ruuanlaiton, keittiön lattiallakin tarvittaessa voi kirjoittaa esseen loppuun! :D

Koska kirjoitan tätäkin ruotsin tunnilla, niin kirjoittamisen sijaan voisin laittaa tänne vähän kuvamateriaalia viime viikosta!

Promokuvauksissa oli aika mielenkiintoinen meininki, kun laitetaan useampi viihdyttävä artisti samaan tilaan ja lisätään soppaan kamera ja jännä teema. Käsistähän se lähtee tietysti, ja kivaa oli! :D

Varsinaiset viralliset kuvat julkaistaan tuonnenpana, ja kuvien käyttötarkoitustakaan en vielä paljasta, mutta suunnitelmissa on tulossa isoja ja jänniä juttuja lähitulevaisuudessa! Niistä jaksaa kyllä kiireenkin keskellä innostua kummasti. :)

Sittenhän pyyhkäisin Nivalassa työreissulla tarjoilemassa alkumaljaa erään firman open house- tapahtumassa, päivälle tulla tupsahti silloinkin mittaa vain 12h. 

Kyllähän se välillä väsyttää, mutta kahvin voimilla pääsee aika pitkälle. Ja hyvillä rutiineilla, joista yritän pitää kiinni mahdollisimman paljon. Niistä voisinkin oikeastaan kirjoittaa seuraavan blogautuksen erikseen, sillä niistä riittäisikin puhuttavaa ja pohdittavaa heti kerralla enemmänkin! :) 

Kuka, ai määkö?

Nyt kun ollaan alkuun päästy, niin antaapa mennä vaan! Kerron vähän vaikka alkuun siitä kuka mä oon, ja millaista se elämä on, mitä mä elän.

Minä se vaan :)

Mä oon Suvi. Mä oon fitnessbööna, salikissa, fitnesshörhö... Mutta myös opiskelija, koiranomistaja, kihlattu ja työntekijä. Työn kautta mä oon joskus juontaja, tiskijukka, teemahahmo, promotyttö ja kuski, roudari ja ennen kaikkea... viihdyttäjä. En tiedä miksi, en ole koskaan pitänyt itseäni kovinkaan viihdyttävänä. Mutta kai se johtuu vaan siitä, että oon niin tottunut itseeni jo tässä 28 vuoden aikana.

Punkki-minä vaan? 

Koulussa mä opiskelen tradenomiksi. Vaihdoin yliopistolta amkkiin viime syksynä ja oon todella onnellinen valinnastani! Nyt oon niin monella tapaa oikealla tiellä elämässäni, että se tuntuu jo hyvältä! Mä haaveilen suuntautuvani markkinointiin, ja omasta yrityksestäkin oon joskus uskaltanut haaveilla. Aika näyttää mihin tie vie, mutta suunta on jo oikea!

Kouluminä

Kotona mä elän ihan normaalia elämää. Mä syön 5 kertaa päivässä, vedän protskua ja joskus treenibuustereita kun käyn 4 kertaa viikossa salillakin, niinkuin kunnon fitnesböönat tekee. Mulla on Better Bodies- takki josta mä tykkään hirveesti! <3 Ja kuljen eväät mukana keikkareissuilla, sheikkeri laukussa koulussa, ja nää on kai niitä juttuja jotka tekee musta sitten sen salibimbon. Hah, tähän kun kirjoittaa nää kaikki, niin joo... Kai mä sitten elän sitä fitness-elämää ihan oikeastikin. Se ei vaan koskaan ole saanut mun elämässä niin isoa haloota, että mä olisin huomannut tuon oikeasti ennen tätä! :D

Salijuttuja. Tää on varmaan sitten se fitness-minä. Oon kuulemma vähän vihaisen näköinen kun keskityn treeniin, mut eihän tää nyt niin paha oo? Eihän?  

Kai se sitten on ollut niin helppoa alusta asti, kun mä seurustelen sen tyypin kanssa, joka mua valmentaa. Se on se Junnu, josta kerroin jo ekassa postauksessa. Mä oon alusta asti saanut kunnolliset selitykset siihen, miksi mä mitäkin syön ja miksi mitäkin teen. Ymmärrys ja asioiden sisäistäminen on saanut varmaan jotenkin sen pahimman hörhöilyn kuriin, kun mulla tuppaa sellaiseen olemaan normaalisti taipumus. :D Myös se, että Junnu on bodari ja elää samanlaista elämää, on tietysti auttanut tosi paljon - mä vaan jotenkin sujahdin tähän, kun olin sitä jo valmiiksi niin paljon halunnut ja suunnitellut! Olin haaveillut jo ennen Junnua omasta valmentajasta, joka avaisi mulle vähän hyvinvoinnin verhoa, mutta enpä ehtinyt ottaa härkää sarvista kun kirjaimellisesti törmäsin koiran kanssa lenkillä Junnuun - enkä päästänyt enää karkuun! ;)

Kaikesta tästä huolimatta, ja siitä johtuen, mä oon mä, ja mä elän ihan tavallista (fitness) elämää ja nautin siitä! Tänne mä sitten kirjoittelen siitä mun elämästä, kun jotain ajatuksia herättävää sattuu osumaan kohdalle. Kuvia lupaan laittaa niin kuin kunnon salikissa ainakin, mutta aihe on vapaa. Tänne saa laittaa kommenttia tai kysymyksiä, jos jotain tulee mieleen tai muuten vain tekee mieli avautua. :) Vaikka tää nyt onkin sellainen päiväkirjamainen ajatusvirta- blogi, niin onhan se aina vähän tylsää vaan yksinään täällä puhella. :)

Alku.

Tässä sitä nyt ollaan. Minä, kirjoittamassa blogia. Ajatus jota en ollut osannut ajatella ennen. Mitä annettavaa minulla olisi kenellekkään? No, ei ehkä mitään. Mutta aion kertoa elämästäni, ja siitä millaista on elää minun elämääni. Ei siksi, että kaikkien tulisi elää sellaista myös, eikä siksi, että se on jotenkin parempaa kuin muiden. Vaan siksi, että aina joskus minulla on jotain sanottavaa, jotain mitä mietin mielessäni, ja joskus olisi hauska kirjoittaa niitä ajatuksia ylös.

Miksi blogini nimi on "Tavallista (fitness) elämää?" Sehän on sanaleikki sulkumerkkeineen ja kysymysmerkkeineen. Mitä se tarkoittaa, muuta kuin sitä sanaleikkiä? No sitä, että elämä, jota elän on minun mielestäni tavallista, siitä elämäntavasta, jota elän, on tullut minulle tuttua ja turvallista, ja useinmiten helppoakin. Fitness on suluissa, sillä tästä ei tule sellaista fitness-huuma-puuma-blogia jossa höyrytään intopiukeana kuinka fitness sitä ja fitness tätä. Ne on hyviä blogeja sellaiselle joka niistä innostuu, mutta en minä jaksa höyrytä, minä vain yritän elää sitä elämää. Jonkun mielestä elämässäni ei ole mitään tavallista, jonkun mielestä se on ainoa oikea tapa elää. Siksi laitoin loppuun kysymysmerkin.

Fitness on kiistanalainen aihe, ja usein ihmiset ympärilläni menevät helposti varpailleen kun aihe osuu vastaan keskustelussa. Olen huomannut, että yritän vältää aihetta epämukavien hetkien pelossa, mutta siksi minulla jää paljon sanomatta, asioita joita haluaisin korjata, sillä minusta tuntuu että aihe "fitness" leimaa minut tietynlaiseksi tyypiksi ilman, että se olisi välttämättä totta. Joten, avaan sanaisen arkkuni täällä, aiheista joita kohtaan ja joita tulee mieleen, ja annan niiden lukea joita se kiinnostaa mitä minulla on sanottavaa!

Koska elämäni ei ole pelkkää fitnessiä, kerron myös seikkailuistani ja elämästäni muuten, ja niistä tarinoin myös tänne aina silloin tällöin! Olen ihan normaali tyyppi, joka käy viikolla koulussa ja viikonloppuisin painaa duunia milloin missäkin suunnassa Suomea, milloin missäkin työtehtävissä. ;) Kerron siis siitä, mikä on tavallista elämää - minulle! 

Ensimmäinen tekstini täällä blogien avarassa maailmassa täytyy varmaan aloittaa ihan alusta, ja kertoa mistä kaikki alkoi:

ASIAKASKOKEMUKSET

“Aloitin ensin ruokavalioremontilla, sillä omat ruokailutottumukset olivat aivan päin honkia. Tiesin sen kyllä itsekin, ettei parilla leivällä ja roskaruoalla sekä pelkällä makaroonilla taideta kovin pitkälle pötkiä, mutten oikein osannut tehdä asialle mitään. Etsin kuumeisesti keinoja parantaa elämäntapojani, sillä teen liikkuvaa, epäsäännöllistä ja raskasta työtä, ja jaksaminen on sellaisessa plussaa. Olin väsynyt koko ajan, elämänilo oli hukassa, eikä vähäisimpänä syynä muutoksenhaluun ollut peilikuva, joka oli löysä ja muhkurainen. Ennen sporttinen kroppani oli muuttunutkin isoksi ja ryhdittömäksi kasaksi. Halusin sporttisuuden ja elämäniloni takaisin, joten kun sain Junnulta ensimmäisen ruokavalioni, oli motivaationi kohdallaan. Luotin Junnuun ja hänen ammattitaitoonsa, ja kun kysyttävää tuli, hän selitti miksi mitäkin tehdään.

Aloitimme aivan alusta, kalorit oli alle 1000 ja tiukkaa teki silti, että jaksoin kaiken syödä. Lopulta aineenvaihduntani lähti liikkeelle, sain lisää energiaa ja intoa saada aikaan asioita niin elämässäni kuin ”projekti kropankin” suhteen. Sain ensimmäisen saliohjelman. Intoa ei laannuttanut tarkat tekniikkaharjoitukset, kun hiottiin tekniikka turvalliseksi, jolloin uskalsin alkaa treenaamaan kunnolla, pelkäämättä sitä että hajotan itseni. Junnu opetti minut kuuntelemaan kehoani, ja puskemaan treeniä koko ajan eteenpäin. Söin koko ajan enemmän, opettelin ateriarytmiä, ruokavalion noudattamista, kokkaamistakin! 

On ihmeellistä huomata, miten asenteet ovat matkan varrella muuttuneet omassa pääkopassa. Ennen en voinut kuvitella syöväni näin paljon, minulla on ollut aina vähän vaikea suhde ruokaan ja stressiherkkä vatsani on reagoinut todella herkästi aina kaikkeen, joka on johtanut siihen, että syömiseni on ollut varovaista ja pienenlaista pitkään. En olisi uskonut, että pystyn syömään näin hyvin, ja ennen kaikkea voin näin hyvin! Enää en voi pahoin koko ajan, en etsi katseellani vessaa mihin ikinä menenkään, vaan saan elää normaalia ja tasapainoista elämää ja vieläpä nauttia siitä! Toisin kuin monet ajattelee, ei tämä elämäntapamuutos ole rajoittanut elämääni ja syömisiäni, vaan itse koen että se on tehnyt aivan päin vastoin!

Peilikuvani on muuttunut myös todella paljon. Eihän lähtötilanteeni toki ollut kymmeniä ylipainokiloja, eikä painoni ole radikaalisti muuttunut muutenkaan. Itseasiassa olen pudottanut lähtöpainostani vain suunnilleen sen 5kg. Kuitenkin vaatekokoni on pienentynyt ja vyötärö on kaventunut. Housut kirraavat kyllä, ja paidat, mutta aivan eri syistä kuin ennen. Muotoa on tullut toivotulla tavalla, ja kehitys vain jatkuu oppimieni asioiden ansiosta! Tämä elämänmuutos on pysyvä, ja kun edistys on ollut jatkuvaa, hitaasti mutta varmasti (vaikkakin tällaiselle hätähousulle toisinaan liian hitaasti) kroppa on kehittynyt ja muuttunut, ja siten pääkoppakin on pysynyt mukana! Todella suuri osa on pääkopalla tässä, jos ajatus ei pysy mukana niin helposti katoaa se syy miksi todellisuudessa tätä tekee. Junnulle suuri kiitos myös rohkaisusta ja siitä, että jalat ovat pysyneet tukevasti maan pinnalla. Kyllä valmentajaa tarvitaan todella muuhunkin kuin vain ruokavalioihin ja treeniohjelmiin ja siinä psyykkisen puolen mukanapitämisessä Junnu oli kyllä todella tärkeänä apuna!

En aio lopettaa tähän, vaan jatkan sen tekemistä, mistä nautin ja mikä saa minut voimaan hyvin. Varmasti yhteistyömme Junnun kanssa jatkuu vieläkin, vaikka hän on saanutkin minut opetettua kuuntelemaan itse omaa kehoani ja toimimaan itse sen hyväksi. Tähän loppuun on kai todettava, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten rohkaistun lisäämään tähän kaikkien silmille julkaistavaksi pari kuvaa itsestäni – ”ennen ja jälkeen Junnun”!”

Ennen valmentajaani, Junnua

Valmentajani Junnun jälkeen! :)

Tein siis kauan haaveilemani elämänmuutoksen Personal Trainer & Ravintovalmentaja Junnu Eskelisen avulla, ja tämä tännekkin kopioimani teksti on julkaistu Junnun nettisivuilla asiakaskokemusten joukossa. Sinne pääsee täältä

 Tässä on varmaankin ihan hyvä alku. Tervetuloa mukaan!