Mä oon tässä vähän miettinyt mille alkaisin. Asiaa ei oo teillekään ollut liiemmin, eikä oikeastaan tästä fitness-jutusta ole nyt jaksanut höyrytä tai miettiä oikein mitenkään päin. Oon miettinyt mistä se johtuu, sillä treenaaminen ei ole jäänyt, ruokailutkin menee suurinpiirtein sinnepäin niinkö pittää ja rutiinilla mennään päivästä toiseen. No tietysti päivissä ei ole liikaa ollut muuta sisältöä, kun lomailen vielä tän kuun loppupuolelle asti.
Ei sillä, että treenaaminen olis jotenki maistunut puulta, tai että se ei maistuis ollenkaan. Kyllä se maistuu. Mutta se intohimo on puuttunut. Ai miksi? No mä lähdin sitä vähän miettimään tänään:
Mulla on aina ollut vähän semmoinen tapa, että kiritän itseäni "vertailemalla" itseäni muihin. Tai no tuo nyt on vähän hassusti sanottu, sillä saatan katsoa joitain tosi hyväkuntoisia mimmejä ja miettiä, että tuohon mä tähtään, ja mä pystyn siihen! Otan monesti esimerkikseni jonkun sellaisen, joka on "vähän mua edellä" kondiksessa, siis ei niitä huippuja sieltä biksufitneksen kärkinimistä. Vaan tavan salimimmejä, joilla on just sellaiset kivat pyöreät olkapäät kuin minkä eteen mä teen koko ajan töitä. Tai jolla on vielä pyöreämpi peppu kuin mulla. Ja mä mietin, et "jos tuo pystyy siihen...". Kuulostaa varmaan vähän hassulta? Sitähän se onkin. Sitä sanotaan joka paikassa, ettei sais vertailla ikinä. Mulle se on toiminut tosi hyvin, mutta ehkä se onkin siinä, ettei aseta itselleen ihan epärealistisia mielikuvia, vaan keskittyy johonkin yksityiskohtaan ja kiinnittää siihen vähän enemmän huomiota.
Mä oon taas kehityksen suvantovaiheessa, jossa kehitystä ei niin erota, ainakaan itse. Fiilikset laskee aina kun peilistä katsoo taas vähän turvonnut nassu aamusella. Älkää ymmärtäkö nyt väärin, mulla on kyllä omasta mielestäni ihan hyvä kondis turvotuksestakin huolimatta, ja se kondis menee kyllä koko ajan eteenpäin. Se on paljon parempi kuin vaikka viime talvena, vaikka tänä kesänä oon syöny vähän väliä pikkuisen ohi ja juhlinut illanvietoissakin enemmän kuin viime- ja toissavuonna yhteensä. Silti mä olen vähän turhankin kriittinen itselleni, ja turhaudun helposti siihen, etten saa omasta mielestä aikaan tarpeeksi kehitystä.
Sitten päästäänkin siihen, että mikä se on se "tarpeeksi kehitystä"? No se ongelma tuleekin juuri siinä. Kun mä en tiedä. Mun pitäis tehdä ehkä jotain tavoitteita itselle, niin että tässä pysyis joku järki tässä hommassa. Treenijutut meni kivasti eteenpäin ja tuntui tosi hyviltä ilman tavoitteitakin aika pitkään, mutta nyt on tullut fiilis, että joku tavoite, kannuste, kirittävä ajatus ois nyt se jota tarvitaan saamaan aikaan se draivi ja suunta siihen, miksi tätä tekee. Mä olen saavuttanut jo paljon niitä mun tavoitteita ja ajatuksia siitä, mihin suuntaan mä haluan mun kropan muotoa viedä. Mä oon tosi iloinen siitä, että niinkin paljon on jo nyt saavutettu. Mutta kehitys pysähtyy tyytyväisyyteen, eikä tää vielä riitä! Tää on vasta alkua, joten nyt täytyy miettiä uusia tavoitteita! :)
Pakko kyllä tähän väliin fiilistellä kun saavutin tänä kesänä yhden suurimmista tavoitteista! Mun salainen haave on ollut se, että mun tekemä työ ja sen aikaansaama kehitys näkyis myös ihan normikamppeissa muille ihmisille niin, että joku mainitsee siitä mulle. Ai vitsi miten typerältä se kuulostaa kun sen kirjoittaa tähän!! :D Mutta rehellisyyden nimissä, onhan se mukava kuulla jos kova työ huomataan.... Eikö? No tänä kesänä tää tavoite on saavutettu, joten.... YAY!!! Muutosta ja tulosta on siis tullu niin, että muutkin on sen huomannu!
Mutta mitäs sitten? Mille sitten aletaan? Koko ajan painetaan eteenpäin, mutta mistä se intohimo nyt sitten seuraavaksi tempaistaan? Syksyn tullen alkaa taas uusi vuosi mun projektissa, jota on tänä syksynä kestänyt täysipainoisesti 2 vuotta. Ois hauska katsella taaksepäin ja ihmetellä, mitä on kahdessa vuodessa saatu aikaiseksi, mutta vielä mä en uskalla sitä tehdä - liika tyytyväisyys ois kyllä nyt ihan vihoviimeinen lisä tähän fiilikseen, jäis se päivän treeni sitten helposti väliin. Joten otetaan se "mitä tapahtui kahdessa vuodessa"- postaus vähän myöhemmin! ;)
Nyt mä vedän fiiliksen mukaan näitä mun treenejä, tunnustelen, fiilistelen ja kokeilen uusia juttuja. En ota niin vakavasti koko hommaa. Niin kauan kuin se tuntuu hyvältä, niin kauan se on hyvä. Nyt tää lähestymistapa tuntuu ihan hyvältä, joten mennään sillä.
Mä fiilistelen nyt elämää ja kesää, katsotaan mihin mä lopulta päädyn noiden tavoitteiden suhteen. Pidän teidät ajan tasalla murut, älkää luovuttako mun suhteen! ^_^
