Dieettikuulumisia II: Mietintämyssy päähän, osa 1/3

 Moikka taas täältä diettaamisen eturintamasta, tavallisen elämän keskeltä!

Kun ollaan dieetillä ilman kisatavoitetta ja siis ihan muuten vaan kiristellään, on välillä ihan hyvä pysähtyä miettimäänkin, mitä on tekemässä. Tuossa pohdittuani pitkään tuli asiaa lopulta niin paljon, että jouduin jakamaan sen kolmeen osaan: Miksi? Mitä? Miten?

Yritän vastata, tai ainakin pohtia tässä tekstissä näitä kysymyksiä:

Miksi dieetti, tai miksi fitness ylipäätään? Onko se luopumista, vaatiiko se itsekuria, onko se turhamaisuutta vai onko sille jotain muuta syytä?

Vähän niinkuin tämä, tylsää dieettisapuskaa?

Niin. Yleinen mielikuvahan dieetistä on negatiivinen. Ollaan syömättä, syödään tosi tylsiä ruokia, on nälkä, mitään ei saa ja kaikki kiva kielletään.  Miksi sellaiseen kukaan huvikseen haluaa lähteä, jos se vaaka ei osoita yli satasta ja vaatekootkin on suhteellisen pieniä? Kieltämättä, jos asiaa ajattelee noin, niin kuulostaahan se aika typerältä! :) Mutta jos asiaa ei ajattelisikaan noin mustavalkoisesti, niin voi huomata, että on olemassa kultainen keskitie. Se tie, jossa mitään ei vedetäkään aivan äärimmilleen.

Aamupalaprosessi

Toisin kuin monet true fitnesspuput, jotka elää ja hengittää fitness-laiffii ja tutkii, rakentaa ja kokeilee erilaisia ruokavalioita, superfoodeja, jauheita, pillereitä, dieettaa ihan koko ajan ja rajoittaa kaikkea ihan vaan sen takia et niin kuuluu tehdä, mä yritän pitää rutiineista ja fitneksestä kiinni jotta se voi tukea mun normaalia, muuta elämää. :) Toivottavasti mä en nyt onnistu loukkaamaan ketään tuolla vähän kärjistetyllä kuvauksella, en tosiaan tarkoita että sekään olisi väärin tai jotenkin huono valinta. Mulla ei vaan aika ja mielenkiinto riitä ihan niin pitkälle, että hifistelisin koko ajan jotain mahtavia ja siistejä jauheita jotka maistuu ihan kamalalle. Mut mä en sitten tiedä, olenko mä lainkaan mikään true fitnesspupu. ;) Mä koen, että elämä tapahtuu sen fitneksen lisäksi kaikessa muussakin, mitä mä teen. Oon vähän vanhanaikainen, ja tykkään semmoisesta plain simple- tyyppisistä ratkaisuista. Mä en harrasta polvitukia, painonnostovöitä, salihanskoja, maca-jauheita tai muita hässäköitä. En voi käsittää, miten joku jaksaa tehdä joka aamu jonkun aamiaissmoothien viidestä eri superfood-jauheesta ja banaanista. Mulle on hyvä saavutus jos mä jaksan väsätä sen puuron, muistan lisätä sinne sen öljyn ja vielä huomaan laittaa oikean määrän protskujauhetta siihen. Kahvinkeittokin on jo tarpeeksi vaativa projekti aamuisin... en tosiaan siis oo mikään aamu-ihminen! :D 

Nam!

Mulle tulee kuitenkin tästä elämäntavasta hyvä olo, se tasapainottaa niin henkistä kuin fyysistäkin oloa. Se ei ole stressin aihe, kun en suostu siitä stressiä ottamaan! Miksi pitäisi? Miksi elämäntavasta ylipäätään pitäisi stressata? Kyseessähän on aivan oma valinta, miten on halunnut elämäänsä viettää. Joka päivä, joka hetki, on vastassa uusi valinta. Se, minkä valinnan mä milloinkin teen, määrittelee sen olenko tyytyväinen elämääni vai en. Mä haluan elää sellaista elämää, jossa pystyn seisomaan kaikkien valintojeni takana. Esimerkiksi: Mä oon dieetillä, mutta söin eilen puolikkaan Tuplan. Se ei kaada maailmaa, ja pystyin ilomielin antamaan itselleni luvan poiketa vähän dieetistä - enkä edes nähnyt asiasta painajaisia yöllä! :D

Niin. Miksi sitten dieettaan? No, miksi en? Tietysti on kiva katsoa itseään peilistä, ja tutkiskella mitä muutoksia tämän prosessin aikana kehoon tulee. On kiva kaivaa kaapista bikinit kesää varten esiin ja kokeilla niitä päälle huomaten, että hyvältä näyttää! Olin niin turvoksissa kiertueen jälkeen, että olo oli ikävä ja turpea. Ei ollut kiva olla! Housuja ja paitoja piti asetella päälle, ettei turvotus rönsyilisi housurajan päälle. Ei se ole kivaa! Tiesin, että pienellä kiristelyllä saan turvotuksen laskemaan, ja kiva olisi kurkata sen kaiken löysän alle, ja katsoa mitä parin vuoden treenaamisella on saatu aikaan. Ajatus siitä, että se on mahdollista, että minä pystyn siihen, ja että se ei ole ihan mahdottoman suuren työn takana, tuntui mukavalta! Joten, miksi ei? Joku saattaisi varmaankin sanoa, että sehän on narsismia, että tykkää ihailla itseään, mutta kukapa ei oman työnsä tuloksia haluaisi ihailla? Toisilla se on itsetehty kakku, tai itse veistetty vene, minulle se on projekti kroppa! :) 

Tadaa, kaksi viikkoa dieettiä ja hyvin näyttäis potkivan! :)

Ai mitenkö se projekti kroppa oikein sitten edistyy? No, täältä pesee! 

Treenit on sujuneet aina vain paremmin ja paremmin! Nautin taas siitä tunteesta, että saan antaa kaikkeni, ja annankin! Mulle jo vähän taas naurettiin yhdellä salireissulla, kun tulin taas hirveän keskittyneenä ja melkein raivolla tekemään jalkatreeniä! :D No hyvähän se on ettei sitä oteta pahalla, kaippa nuo tutummat salityypit alkaa jo tottumaan siihen, että joskus ei vaan lähe ilman pikku kurttua otsassa - sillä jalkatreenillä saatiinkin aikaiseksi taas oma painoennätys prässissä, vaikka ei ollut ihan niin tarkoitus alkaa riehumaan. :P Mutta jos kroppa sanoo "yea" ja pää sanoo "hell yea" niin silloin on parempi antaa mennä vaan! 

Pepputreeniä uudella laitteella!

Tästä tulee vähän perverssi olo, mutta kyllähän toimii ja hyvin! Aaah! :P

Namnam, kyllä pehvaa hellitään - salille oli tullut toinenkin pehvankasvatuslaite!

Harjoittelussa vielä sen oikean tuntuman saaminen, mutta ihan mahtislaite silti! <3

Ruokailut sujuu tosi kivasti! Tämän viikon alussa tehtiin eka pudotus kaloreihin, ja fiilis on ollut tosi hyvä. Ruokkis piti kyllä sitten laskea uusiksi, kun oli pakko ottaa välipalalta mun rakastamat leivät pois kun ne tuntui turvottavan vähän liiankin kanssa. Ei sovi entiselle leipärohmulle leivät enää, ei! Oh well, no can do! Laitoin testiin sitten Mannisen Protein Puddingin josta tein protskupannareita, ja ai kiesus ko oli hyvvää! :) Tässäpä vähän kuvia mun dieettiruuista, oon niistä aktiivisesti räpsinyt kuvia niinkö kunnon fitnesspupun kuuluukin, mutta pitäähän ne tännekkin laittaa! :D En jaksa liikoja stressailla noista ruuista, pääasia et määrät on oikein ja oikeat ruuat tulee syötyä oikeisiin aikoihin, maku on jostain syystä ollut nyt kyllä yllättävän jees silti! Johtuu varmaan siitä, että puhdas ruoka tuntuu ja maistuu taas pitkästä aikaa niiiiin hyvälle! :)

Kiireisen fitnesspupun pikaruokaa: Valmiiksi paistettuja kananpaloja pakkasesta lautaselle, lisää riisi ja kasvikset ja mikroon! Valmista HETI.

 

Kas näin!

Ja näin!

Etuja (vai haittoja??) valmentajan asumisessa saman katon alla? :P J otti asiakseen varmistaa, että tulosta tulee! :D Ihana <3

Ihania protskupannareita välipalaksi, nam! Ei tää dieetti nyt aivan kurjaa ole!

Hei, niin ja kun oon avautunut mun pöksyongelmista täällä (Esimerkiksi täällä), niin laitetaanpa päivitystä silläkin saralla kehiin! :) Mä hankin nimittäin ensimmäiset pitkästä aikaa sopivat, kivat, joustavat, mukavat ja aika vähän pehvan kohdalta alaspäin valuvat housut: Drome Zipper Pantsit! Jes! Taas ollaan ihmisten lailla normaaleissa housuissa, eikä tarvi miettiä mistä löytäis tarpeeksi pitkiä paitoja legginssien kanssa pidettäviksi ettei kukaan luule et pehva paljaana kuljen kalsareissa pitkin kyliä! :D Parasta!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän tämän katsauksen, palaan asiaan kunhan osa 2/3 valmistuu. Sitä odotellessa muista tsekkailla Instasta kuulumisia kuvien muodossa. :)