Kuinka onnistut? Dieetin 6 sääntöä

Niin. Miten se dieetti onnistuu? Onko sen onnistuminen vaikeaa, kovan työn takana, tahtojen taistelua, kärsimystä ja tuskaa vaativa prosessi? Tätähän mä olen täällä miettinyt ennenkin, mutta nyt mä keräsin tähän omat mietteet siitä, miten dieetti onnistuu niin hyvin kuin sen voi saada onnistumaan. Tässä siis konkreettinen pohja (Hox. Minun mielestä!!) onnistuneeseen dieettiin:

1. Hanki hyvä ja luotettava valmentaja. Luotettava alleviivattuna, koska seuraavaa kohtaa et voi toteuttaa ilman täyttä luottoa valmentajaasi.

2. Luota valmentajaasi. Tämä on välttämätöntä, enkä voi tätä tarpeeksi korostaa, koska:

3. Tee juuri niinkuin valmentaja sanoo. Noudata ruokavaliota ja treeniohjelmaa juuri niinkuin valmentaja sanoo. Tässä kohtaa luottamus on tärkeä, jotta oikeasti annat valmentajan sanella sinulle kuinka dieettisi on tarkoitus toteuttaa.

Sokea ja tyhmä ei tarvitse silti olla. Kuuntele kroppaasi äläkä ohita sen varoitusmerkkejä jos homma meinaakin mennä metsään. Aina valmentajakaan ei tiedä, miten sinun kroppasi reagoi, eikä sinun kroppasi ole kone. Asiat voi mennä pieleen, ja tässä tapauksessa kun kyse on terveydestä, täytyy olla tarkkana ettei asiat mene kovin pahasti pieleen ennen kuin korjausliikkeitä tehdään. Terveys täytyy pitää etusijalla, laihdutus ja kiristelyt eivät saa mennä terveyden edelle KOSKAAN. Hyvä valmentaja kertoo ja selittää sinulle jokaisen muutoksen ja ohjeen, miksi tehdään ja mitä tehdään, ja mitä sillä yritetään saavuttaa. Silloin sinäkin tiedät, mitä kropallesi pitäisi tapahtua, ja mitä sille ei pitäisi tapahtua - et siis ole tekemässä mitään sokkona.

4. Lopeta ajatteleminen. Kun sinulla on hyvä valmentaja, hän hoitaa ajattelun sinun puolestasi. Sinun ei siis tarvitse alkaa kikkailemaan ruokavalion kanssa, eikä tehdä omia päätöksiä sen suhteen. Lataat vain lautaselle juuri sen verran ruoka-aineita kuin listassa lukee, etkä ala säveltämään yhtään mitään itse. Treenillä teet juuri sen mitä treeniohjelmassa lukee, etkä lähde oikomaan aerobisissa "kun tänään on tullut muutenkin aerobista jo..." - eikä niitä tarvitse omatoimisesti sinne ohjelmaan lisätäkään, enemmän kun ei aina ole paremmin. Kun ohjelmasta pidetään kiinni, on valmentajalla koko ajan käsitys siitä mitä on jo tehty, ja mitä voidaan vielä tehdä. Työkaluja pitää dieetillä vähän säästellä ja ammuksia säännöstellä, ettei heti alkutaipaleella olla käytetty kaikkia ja jäljellä ei ole enää mitään mitä käyttää loppurutistuksessa.

5. Älä stressaa. Okei, olet dieetillä. Pysähtyykö maailma sinun dieettisi ajaksi? Ei. Jatkuuko muu elämä dieettisi ajan, tuleeko kiireitä ja työtehtäviä, koulussa tenttijaksoja, jatkuuko kotijoukkojen elämä ja kotityöt? Kyllä. Entä sitten? No sitä sitten, että dieettaaminen voi olla koko elämä, ja upottaa sinut kuvittelemaan, että mitä enemmän sitä mietit ja siihen käytät aikaa, energiaa ja ajatustyötä, sen parempaa tulosta teet. Mutta kun se ei pidä paikkaansa. Syöthän sinä muutenkin joka päivä, ja oletettavasti, jos olet fitness-ihminen (tai jotain sinnepäin) niin syötpä sinä normaalistikin viisi kertaa päivässä. Käyt myös treenillä treeniohjelman mukaan. Mikä dieetillä sitten muuttuu? Ei mikään - paitsi jos annat oman asenteesi muuttua, ja silloin dieetistä tulee THE DIEETTI. Mitä se auttaa? Ei yhtään mitään. 

Tietysti dieetti on enemmän mielessä kuin normaali arkirutiini. Olisin tekopyhä, jos sanoisin ettei esimerkiksi omat mieliteot olisi vahvistuneet sen myötä kun kieltää itseltään kaikki herkut. Tottakai mulla tekee ihan hirveästi mieli herkkuja välillä. Mutta se on normaalia! Sekin on normaalia, ettei jokaiselle mieliteolle anna periksi, vaikkei millään dieetillä olisikaan. Mutta dieetin ei tarvitse muuttaa koko elämää vain sen takia, että syön tarkemmin kuin ennen. Tästä päästäänkin sujuvasti kohtaan 6.

6. Ota dieetti osaksi normaalia arkirutiiniasi. Toki seuraat kondiksen kehittymistä tarkemmin kuin offilla ja joudut suunnittelemaan ruokailusi tarkemmin kuin normaalina arkena. Mutta kyllä mulla ainakin on eväät kulkeneet mukana jo ennen dieettiäkin, ja silloinkin niitä on suurin piirtein mittailtu (tai ainakin arvioitu) kotosalla oikean kokoisiksi annoksiksi. Mikään ei sinänsä muutu, treenilläkin käydään ihan normaalisti. Aerobiset sujahtaa osaksi arkirutiinia, jos niistä ei tee liian isoa numeroa itselleen (tai muille) ja syömiset menee jo vanhasta tottumuksesta, määräthän niissä muuttuu. Kuulostaa helpolta, vai mitä? Niin se onkin. Se on kiinni vain sinusta itsestäsi, kuinka helppoa teet siitä itsellesi. 

Itsellä on takana pari kevyempää dieettiä, joista toinen on epäonnistunut niin surkeasti, että voisi kuvitella että kyseessä olisi ollut isompikin dieetti. Siinä ongelmana oli juuri nuo kohdat jotka ylempänä luettelin - tein itse silloin ne kaikki juuri päinvastoin!

Tämän kevään dieetti on sujunut... Niin, enhän mä olekaan pitkään aikaan tilannetta tänne päivittanyt! Te ette tiedäkään yhtään miten mulla tän dieetin kanssa tänä vuonna sujuu, kun ollaan menossa jo viikolla 12, ja viimeksi kerroin teille kuulumiset viisi (!!!) viikkoa sitten. Mitä viidessä viikossa on ehtinyt tapahtua?

No lähdetään nyt siitä, että tuon ylläolevan listan kirjoitan täysin omakohtaisten kokemusten perusteella. Ne on ne kohdat, joista olen itse yrittänyt pitää kiinni koko tämän dieetin ajan ja jotka on pitänyt mut kasassa koko tän ajan. Vois kuitenkin sanoa, että mulla on tullut viimeisen viiden viikon ajan haastetta haasteen perään:

• keikkaviikko Seinäjoella
• 2 vkoa treenitaukoa flunssan ja räkätaudin takia
• vappu!!
• tenttiviikot
• irtokeikkoja,  esim. viikonlopun mittaiset messukeikat  jne.
• ja 5 miljoonaa muuta juoksevaa asiaa mitä on saanut olla setvimässä tietysti tämän kaiken muun lisäksi, niinkuin jokaisella meistä on. (Siksi blogautuksetkin on jääneet, mulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa istua alas naputtamaan kuulumisia teille! Harkitsin videopostausta, mutta siihenkään ei ollut aikaa. Hui, kuulostaa pahalta! :D )

Haasteista huolimatta mun on pakko sanoa, että hyvin menee. Homma menee edelleen eteenpäin, kondis on kireämpi (ja parempi) kuin oon edes uskaltanut dieetin alussa haaveillakaan ja kaikki on sujunut hyvin. Nälkä on, muttei sellainen kuin olin pelännyt. En oo kiukkuinen, en oo väsynyt, jaksan treenata ja kroppa toimii niinkuin pitääkin. 

Suurimmaksi haasteeksi onkin noussut nyt oma pää. Taas. (Aina palataan tähän. Päästä se alkaa, päähän se loppuu. Näköjään.) Oon saavuttanut jo enemmän kuin toivoin ja mihin tähtäsin. Mahdollisesta kisapainosta en oo enää kaukana, ja oon näyttänyt itselleni että treenillä on tehty tuloksia ja dieetti toimii ja kulkee. Fiilis on vähän liiankin tyytyväinen, että motivaatio riittäisi viimeiseen pinnistykseen. Alan stressaamaan, ja tulosta ei tule enää samaan tahtiin. Joka stressaa lisää. Mä voisin itseasiassa kertoa näistä toisella kertaa enemmän, nyt pitää lähteä lämmittämään evästä, kun ruoka-aika koitti taas! 

Välidieetti viikko 7: Nälkäkö?

Mä oon lupaillut esitellä teille mun uuden ystävän, nälän, jo useampi viikko sitten. Olin ihan varma et se tulee tekemään parempaa tuttavuutta viimeistään silloin kun mun välipalalta otettiin hiilarinlähteet pois. Tai kun lisäiltiin aerobisia treeniohjelmaan.

Mutta mun täytyy kuitenkin tuottaa teille pettymys! Se nälkä jota oon (pelonsekaisin tuntein) odottanut, on tehnyt mulle oharit! Tottakai pientä mahan kurnimista on esiintynyt, ja ruoka-ajoista on aika paljon helpompi pitää nykyään kiinni, mutta aivan vakavasta maarun huutamisesta ei ole vielä ollut merkkejäkään! 

Mites tää nyt tälleen menee? Eikö dieetillä pitäis olla nälkä, kurjaa, hirveetä ikenien imemistä, kynsien syömistä, hermoilua ja äksyilyä? Mielitekoja juu, paljonkin jos kaikkia ajatellaan yhtäaikaa. Mutta ei tää oo ollenkaan kamalaa vielä! Kai mä sit olin valmistautunut jotenkin sellaiseen hirveään kärsimykseen, ettei tää nyt sitten tunnukaan miltään kamalalta kun tässä tehdään tuloksia joka päivä ja fiilis pysyy korkealla. 

Ja sitten on tietysti herkkupäivät, jotka auttaa jaksamaan. Seiskaviikon "palkinto" oli karkkipäivä, jonka saan jos treenit on kovia ja homma menee taas eteenpäin. No sittenpä puntarissa lyötiin paino sinne 51:n kilon puolelle ja karkkipäivä oli plakkarissa ansaittuna palkintona. :) Ja kyllähän ne maistui hyvälle kerrassaan, ansaitut karkit, joita sainkin lopulta syötyä päivässä semmoiset 500g! Kuvatodisteita ei tästä tapahtumasta saatu, keskityin todellakin vain niiden syömiseen - en kuvaamiseen! :D

Viikonloppuisin saan periaatteessa yhden vapaavalintaisen aterian, jonka avulla pää jaksaa, kroppakin ehkä vähän ilahtuu ja homma menee hyvässä hengessä eteenpäin. Nää on niitä juttuja jotka ei kaada dieettiä koska kyse ei ole kisadieetistä, vaan saattaa jopa auttaa sitä. Kortisoli- eli stressihormonit pysyy matalalla, mieli hyvänä ja kun iltaisin menee unille hymy huulilla, vois väittää että levon määrä ja laatukin on ihan kunnossa, joka kuitenkin on yksi tärkeimmistä asioista tässä hommassa. Se yksi ateria ei tee mitään yksistään, mutta mä väitän että se auttaa hirmuisesti jaksamisessa niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Nää edistysjutut on aina semmoisia henkimaailman juttuja, ettei aina se kuinka kurinalaisesti ja puhtaasti sä syöt määrittele sitä kuinka hyvin sä onnistut. Jos "täydellistä", askeettista elämää elävä fitnessmuikkeli stressaa ja murehtii jokaisesta asiasta mitä se tekee, ei se välttämättä onnistukaan sen paremmin kuin se joka vetää välissä laskelmoituja "ohareita" ja pysyy rentona ja hyväntuulisena. No molemmat onnistuu (tai epäonnistuu) yhtä varmasti - molemmat tavat toimii. Mutta mietippä ite, kummalla tavalla sä tekisit mieluummin?

Suvin keittiössä: Dieettiruokaa osa I

Tervehdys Suvin dieettikeittiöstä ja tervetuloa vaan kaikille kotikokeille jotka pohtivat miten siitä terveellisestä ruuasta sais sitten oikeasti edes syötävää.

Multakin on monet kysyneet että eikö se dieettiruoka ole tosi mautonta, tylsää ja ikävää ruokaa. No helpostihan se voi sitä olla - mutta Suvin keittiössä valmistuukin herkullista ja maistuvaa ruokaa myös dieetillä! Ai miten se on mahdollista? No katsotaanpa tarkemmin mitä siellä keittiössä oikein sitten lopulta kokkaillaan. ;)

Ensin tarvitaan tietysti kanaa.

Riisit pitää tietysti laittaa valmistuimaan ajoissa; meillä ne kiehuu kätevästi riisinkeittimessä.

Sitten käydään kanan kimppuun - aseina on paistinpannu ja kuuma hella. Mitäpä muuta sitten tarvitaan? No tässäpä tulee se Suuri Salaisuus: Vaikka paistamiseen ei käytetä edes öljyä, eikä niitä kanoja varsinkaan uiteta missään kermakastikkeissa, niin on olemassa Pelastus! Se on, Tadaa!! MAUSTEET! 

Heitetään siis ihan simppelisti vaan kanat pannulle paistumaan ja siihen sitten mausteet päälle. Niitä mausteita saa sitten ihan oikeasti laittaa aika rohkeasti kunnon kerros siihen kanan päälle, että se maistuu kanssa jollekin. Tää on ehkä se tärkein asia muistettavaksi; mausteiden kanssa ei kannata ujostella! 

No sitte lähdetään kokkailemaan. Jaan nuo kanat muutamaan eri satsiin niin mahtuvat hyvin paistumaan siihen pannulle. 

Ensimmäinen kanasatsi saa päälleen mun uusinta lempparimausteseosta Lime Pepperiä. 

Seuraava satsi maustetaan grillimausteseoksella. 

Vaihtelu virkistää, tacomauste pääsee viimeisen satsin päälle. Tässä siis tää mun tehokolmikko jolla kanasta kuin kanasta saa maistuvat tipuset lautaselle.

Sekaan sitten sopiva annos riisiä ja kasviksia pakkasesta tai pompsi keväisiä ja tuoreita kasviksia päälle niin alkaa olemaan jo aika mukavat oltavat taas! Meillä myös tehdään aina kaikkea ruokaa mahdollisimman paljon kerralla, ettei keittiössä tarvitse tuntitolkulla päivittäin viettää aikaa. ;) 

Bon apetit! :) 

Tässä kun inspiroidun niin kirjoittelen uusia reseptejä teidän iloksi taas. Niitä kun tulee tässä kehitettyä erityisellä pieteetillä jostain kumman syystä... :D 

Seuraavassa postaukessa kerron kuitenkin vinkkiä siihen, mitä tehdä kun laiskuus iskee tai aikataulut kompastuu omaan nokkeluuteensa ja salitreeniin ei ole mahdollisuutta. :) Siihen asti, mukavia kokkaushetkiä! 

Kolmas välidieettiviikko: Reissaamisen haasteita

Moi!

On taas aika kirjoitella kuulumisia siitä, miten mun dieetti on sujunut. No tän vois kertoa aika lyhyesti ja ytimekkäästi niille, jotka tietää kuinka hauskaa on reissata työn takia, viettää hotellissa viikko ja tehdä töitä samalla kun yrittää pitää kiinni treeni- ja ruokarytmistä. Ne jotka ei tiedä, voivat varmaan aika hyvin kuvitella! Mutta koska tää on blogi, niin tarkoitus on nyt kertoa miten oon saanut tän reissaamisen yhdistettyä mun dieettiin...

Lisätään kuitenkin tämän reissaamisen ja dieetin haasteisiin vielä yötyö, joka tarkoittaa siis yksinkertaisesti rytmin täydellistä pyörähtämistä ympäri ja kropan turpoamista, jumittumista ja kuivumista. Esimerkiksi. (Aaargh!)

Sitten voisin huomauttaa, että hotellissa on yleensä aika rajalliset ruuan säilytysmahdollisuudet, joten tarvitaan vähän luovuutta aterioiden koostamisessa. Sen päälle voidaan alkaa miettimään millaista dieettiruokaa Amarillosta saa (kun se yksi ateria tulee päivässä aina sieltä).

Tällaisia näistä mun tilauksista sitten lopulta kehkeytyi:

Kaikki tämä huomioon ottaen on sanottava, että mulla on mennyt tää viikko ihan kivasti! (Uskokaa tai älkää!)

Mulla on teille kaksi sanaa : ProMeal ja couscous (vai kuskus, miten se kirjoitetaan?!). Niin, ja vedenkeitin!

Mä siis oon elänyt hotelliaamiaisen ja protskusheikki-iltapalan lisäksi Supermassin ProMealilla sekä Amarillosta haetulla salaatilla, protskun lähteellä ja couscousilla jonka sit mittasin ja valmistin huoneessa. Helppoa kuin heinän teko! Ja nou stress! ;) Lauantaina palkinnoksi sain sitten yhden herkkuruoan, joka kieltämättä oli ihan tervetullut:

Lisäksi sain reenikaverin mukaan ja pääsin aika hyvin nyt reenille! Vapaapäivän aktiviteetiksi tuli koipitreeni äijäsalilla, joka tuntui kyllä vielä aika mukavasti kaksi päivää treenistä kun mukana oli todellinen orjapiiskuri kaverina (lue: en kävellyt kunnolla kahteen päivään). Toinen treeni tehtiin käsille ja olkapäille tyhjällä salilla viiden maissa aamulla töiden jälkeen, kun rytmit oli jo ihan sekaisin muutenkin. Sen jälkeen hotelliaamiaisen kautta nukkumaan. Ei paras mahdollinen skenaario, mutta tulipahan tehtyä.

Tilanne peilikuvan kanssa on kuitenkin yllättänyt, kun kaikesta huolimatta (ja luultavasti kiltisti ohjeiden noudattamisesta johtuen, oletan) se tuntuu menevän koko ajan eteenpäin - oikeaan suuntaan vieläpä. Ensi viikon jälkeen katsastetaan sitten vähän niitä puntarinkin lukemia, ovatko ne samaa mieltä kuin peilikuva. :)

Älä tee fitneksestä vaikeampaa kuin se on - Suvin niksinurkka

Moikka! 

Ensin vähän kuulumisia matkan varrelta. Tiiättekö sen kun kotiudutte reissusta ja vastassa on "The Manflu"? Tiiättehän te mikä on The Manflu? Se on se kun pienestä flunssasta, tukkoisesta nenästä tai yskänpuuskasta tekee kuolemaa ja makaa sohvalla valittaen kuinka kamalaa se on.

Mulle kävi näin kun tulin Seinäjoelta. Se oon vaan meidän perheessä mä joka kärsii siitä The Manflusta, ja nyt mä oon ihan kuoleman kielissä (mun nenä vuotaa, ja menee punaiseksi kun niistän niin paljon enkä pääse edes treenaamaan). Nyt kun eilinen tentti on ohi, niin mulla on aikaa ajatella tässä sohvalla maatessa kaikkea tosi jännää. ---> Kirjoitan teille postauksen siitä, onko se fitness nyt oikeasti niin hankalaa kuin kuvitellaan!

Ruokapreppaukset

Porukka tuntuu käyttävän tosi paljon aikaa ruokapreppauksiin, toisin sanottuna niihin seuraavan päivän ruokiin edellisenä iltana. Tehdään ruoka, ja jaetaan ne puntarin kautta valmiisiin annosrasioihin. Joo, jee, mahtavaa. Mäkin oon tehnyt niin. Siinä menee mulla ainakin aina tosi paljon aikaa kun tekee kaiken alusta loppuun joka päivä, ja koska oon vähän laiska niin mielelläni pääsisin vähemmällä. Tuo yllä oleva kuva oli viikonlopun työkeikkaa varten, ja kyllä mulle ihan riitti noidenkin väsääminen!

Ruuan laittaminen

Ruuan laittaminen voi olla sellainen rutiininomainen suoritus, jonka tekee joka ilta, tai aamu - miten vaan. Mutta jos haluais päästä vähän helpommalla, niinkö minä, niin vois tehdä ruuan vaikka pari kertaa viikossa ja loppuajan vois vaan napata rasiasta valmiit ruuat lautaselle ja mikroon. Säästät paljon aikaa ja energiaa ja hermoja, jos sattuu ettet oo oikein ruuanlaittointoinen. 

Tuosta kun (jos oikein tarkka haluaa olla) punnitsee kokonaispainon ja jakaa sen painon neljään osaan niin 400g jauhelihapaketin saa jaettua höysteineen soppeleiksi annoksiksi. Tai sit vaan raakasti jakaa tuon pannullisen neljäksi osaksi ja tadaa - sulla on neljä annosta valmiina syötäväksi! Kokonaisannos kun on oikean kokoinen, niin se että aamupäivällä tulee muutama gramma enemmän ja iltapäivällä pikkuisen vähemmän, ei sitä kokonaiskuvaa kaada. Riittää että saat oikean määrän päivän aikana oikeita asioita. Jos siis ei hifistellä aivan kisadieettimeiningillä. 

Sitten voi olla, että on kiire eikä ehdi/jaksa/halua alkaa kokkailemaan. Onko olemassa fitness-ihmisten pikaruokaa? No on. 

Meidän Cittarista ainakin saa tuota mun aiemminkin kehumaa kanaa, joka on siis valmiiksi kypsennettyä kanaa pakastepussissa. Aivan mahtavaa kamaa! Tietysti se nyt on vähän eri kuin kotimaisen lähitilan vapaana kasvanutta kananpoikaa, mutta vaihtoehtona ja hätävarana oikein toimiva ratkaisu. Riisit ja kasvikset messiin, mikroon ja vähän mausteseosta päälle, ja tadaa - taas on ruoka valmista! :) 

Perhe jossa muut ei syö fitnesstä?

Mitäs sitten kun perheessä on vain yksi joka syö fitness-ruokaa? Paljon kuulee sitä että on niin vaivalloista tehdä useampi ruoka, itselle yhdenlaista ja muille toisenlaista ruokaa. Että siihen se tökkää se fitness-elämä kun ei jaksa kun siitä on niin paljon vaivaa. No antakaas kun mä kysyn:

(Kuva on huono, sillä se on otettu mun fitness-elämän alkutaipaleella ja mulle oli silloin vielä tosi helppo ratkaisu syödä rahkaa - ymmärrän silti, että rahka ei uppoa kovinkaan monelle, joten KUVITELLAAN nyt, että rahkapurkkien tilalla on kasviksia. No niin, ja asiaan.)

Mitä tässä kuvassa olevista raaka-aineista on sellaisia, joista ei voisi kuka tahansa tallaaja tehdä ruokaa ja syödä hyvällä omallatunnolla mahansa täyteen? Vaihda kanan tilalle vähärasvainen jauheliha, possunliha tai vaikka ihan lohi. Riisin sijaan vois laittaa makaroonia tai vaikka pottuakin ja kasvikset voi olla tuoreita tai pakastepussisekoitusta. Vieläkö on terveellistä? No vielä. Eikö vieläkään kelpaa fitnesstä välttelevälle perheenjäsenelle? Jos ei, niin mitä ihmettä ne sitten syö? Tää kun on mun mielestä ihan normaalia ruokaa. Kyse on vain siitä, miten paljon mitäkin syö, että ne sopii niihin paljonpuhuttuihin (mörkö)makroihin.

No joku tietysti sanoo, että tää on tosi tylsää ruokaa, kun pitää kuiviltaan syödä aina samaa. Katsotaanpa. 

Näyttääkö tylsältä? Nää on mun superkokkimaisella taituruudella nopeasti väsättyjä ateriakokonaisuuksia, joissa on yksi asia joka tekee niistä syötäviä: Mausteet! Niitä on tarpeeksi paljon, jotta ruuat maistuu joltain ilman niitä kermakastikkeita joita olin aina ennen käyttänyt. 

En oo ikuisiksi ajoiksi kuitenkaan hylännyt kastikkeitakaan; tomaattikastike syntyy kätevästi lisäämällä tomaattimurskaa ja mausteita, nam. Ruskeakastike vaatii jauhoja ja vettä. Ja taas on hyvää kun lisää mausteita! Sitten on vielä tietysti nää aasialaisvaikutteet, jotka sopii kanan kanssa kuin nenä päähän. On inkivääritahnaa, sitruunaruohotahnaa ja garam masalaa, sweet chiliä, soijaa ja osterikastiketta, jotka tuo makua ruokaan kuin ruokaan. 

Jos siellä ruudun takana istuu joku, joka on sitä mieltä että fitness on hirveetä itsensä ruoskimista, itsekuria ja kamalaa itsensä kidutusta (vähintään), niin miltä nää mun safkat sun mielestä näyttää? Voisitko syödä näitä vai tuntuuko siltä, että koska nää on nyt nimetty fitnessruuiksi, niin niitä ei voi enää mitenkään syödä? En usko. (Vaikka myönnän, etten oo mikään kokki kolmonen ja siksi varmaan huonoin mahdollinen esimerkki hyvän fitnessruuan suhteen...)

Näitä kun väsää valmiiksi jääkaappiin niin voi olla, että hyvä perusruoka jota sä syöt, eksyy myös muiden perheenjäsenten ruokalautasille ihan huomaamatta. Eikä se välttämättä haittaa yhtään, jos lapsetkin oppii syömään normaalia, terveellistä ruokaa niiden einesten sijaan, tai kaverit huomaa tarjoilemasi illallisen muodossa, että hyvä voi olla myös terveellistä. Tärkeintä on huomata, että jos ei rajoita itseään liikaa, ja tee siten elämästään tarpeettoman hankalaa, terveellinen ruokavalio tulee mukaan elämään ihan huomaamatta.

Entäs reissusyömiset?

Helposti reissuun lähtö stressaa fitnessihmistä kun noiden ruokavalioiden kanssa yrittää tasapainotella. Jos päivässä syö 5 kertaa, ei kaikkia niitä viittä kertaa voi syödä ravintolassa. Mikä avuksi? 

No mä oon mun reissuilla lähtenyt liikkeelle mahdollisimman helpon kautta, ja yrittänyt olla luomatta liikaa stressiä itselleni niistä syömisistä. Syön aamupalan hotellissa, ja yritän tehdä siellä hyviä valintoja. Mun maailma ei kuitenkaan kaadu siihen, jos joskus otankin proteiinin lähteet pekonista ja paistetuista munista ja hiilarit hedelmistä ja mehuista kaurapuuron sijaan. Annan itselleni sen anteeksi ja jatkan matkaa. Seuraavat 2 ruokaa syön eväistä:

Eväät, jotka on suunniteltu mulle sekä toteutuksellisesti, että psyykkisesti helpoiksi toteutaa, tulee helpoiten myös syötyä. Joskus on kiire tai väsy, joten isoja annoksia en ehdi/malta/jaksa syödä. Silloin vedetään joku ai-kauhee-niin-kamala protskupatukka tai jotain erinäisiä protsku-hiilarijuomia. Sitten illalla syön ravintolassa ruuan ennen keikkaa, ja keikan jälkeen vedän vaan jonkun protskusheikin. 5 ruokaa syöty, tadaa. 

Ihan aina ei mee niin justiinsa, ei tuu syötyä just niin pilkulleen tai jää ruoka väliin. Entä sitten?  Ei sille aina voi mitään. Mutta jos ei onnistu tänään, niin huomenna voi yrittää uudestaan. Stressi on pahinta mitä voi itselleen tehdä, kun kyse on omista valinnoista joita teet juuri nyt. Fitneksen ei tarvitse olla hifistelyä tai stressin aihe, vaan se voi olla kivaa, hyvää oloa ja hyvää mieltä ja se voi tulla osaksi sitä omaa elämää ja arkea niin luonnollisesti kuin mikä tahansa muukin elämä. 

Mun neuvo teille: Ottakaa rennosti ja nauttikaa matkasta! Because you're worth it! ;) 

Tähän on varmaan hyvä päättää tämän päivän paatosteksti, nyt keitän itselleni kupin teetä ja kaivaudun takaisin peiton alle sairastamaan. :D

Aurinkoista syyspäivää! 

-Suvi

Nyt niitä tuloksia - mitä saatiin aikaan, vai saatiinko mitään?

Hui! Nyt se on koittanut, se hetki kun on aika paljastaa dieetin lopputulos! Mä en tiedä mitä mä sanoisin, te kaikki varmasti viimeistään viime blogautuksesta hiffasitte et on joo ollu vähän hankala dieetti. No tavoitteet onneksi oli viimeiset pari viikkoa aika selkeänä mielessä - ne realistiset tavoitteet myös - ja hommaa painettiin eteenpäin apinan raivolla. Aerobiset 20min joka treenin jälkeen kun kroppa tuntuu ottavan sitä yllättävän hyvin vastaan, kaloreita ei silti pudotettu mitenkään älyttömän alas sillä muistin, ettei tässä nyt kisoihin olla tiristämässä mitään eikä siinä nyt sitten mitään järkeä olis ollu tässä vaiheessa.. Tekis silti mieli selitellä näitä kuvia kauheesti, et ku turvottaa ja nestettä on ja ja ja.... ku just heräsin ku nuo kuvat otettiin. Ni. Nii ja enkä vieläkään osaa niitä oikeita poseja! :D Niinkerta.

Okei. Mennään näillä. Tämän hetkinen kunto verrattuna kahden kuukauden takaiseen, jolloin dieetti aloitettiin. Alkukondis esitettiin ensimmäisen kerran täällä, kun tää projekti potkaistiin alkuun. Nyt se on täällä, uuden, vähän jopa muuttuneen kunnon rinnalla. Hui. Nyt mennään!

No okei, oon kyllä molemmissa ihan sikaräjähtäneen näköinen, mut siinäpä ne nyt on. :D Katsokaa kondista, elekää nassua! Kiitos. :)

Eli ennen......


                                               ......... ja jälkeen.

Jaaaaa ennen......



                                           .......... ja nytten.







Jaaaaaaaaaaaaaa......




                                        ........ kyllä te tajusitte. :)

Siinäpä sitä olis, kroppaa taas raadollisesti näytillä koko kansan eessä. Jos tahdotte tiirata tarkemmin noita kuvia, niin klikkailkaa niitä, niin ne tulee kaikki nätisti järjestyksessä omana isompana ruutunaan näkyviin. :) 

Painohan ei ole oikeastaan muuttunut sitten sen alun jälkeen mihinkään, kondis sitä vastoin on kiristynyt kyllä silti vähän. On se jännä, tää mun "slogani" piti loppuun asti: "Ei se paino vaan se tunne" joka nousi vielä kyllä arvoon arvaamattomaan noiden mun kriisien  aikana, kun aina muisti siitä hyvästä olosta kun kroppa toimi ja aineenvaihdunta rullasi eteenpäin, kone oli käynnissä ja treenit sujui ja tuntui hyvältä - kaikki tuntui hyvältä - että ei se paino tai sen dieetin edistyminen ole niin suuri juttu sen rinnalla, että saa aikaan itselleen sen hyvän olon ja kevyemmän elämän! :) Näköjään se pätee myös tuon peilikuvan kanssa, voi olla että puntariin ei aina ole luottaminen. Tää oli eka kerta kun tajusin/uskalsin ottaa ennen ja jälkeen- kuvat (ja julkaista ne ennen- kuvatkin) joten siinäpä niitä teidän retosteltavaksi. ;)

Nyt olo on hyvä, suunnitelmat tulevaisuutta varten aika hyvin jo hahmoteltu.... mutta ensin mennään ensi viikon alkuun ihan hillitön loppukiri niin pitkälle ja niin paljon kun ehditään ennen H-hetkeä, kun se massiivisen mahtava, huikean hieno, mielettömän jännittävä ja viis miljoonaa muuta adjektiivia sisältävä THE JUTTU koittaa! Ai mikäkö? 

 En kerro vielä!!! 

Buahhahhahhahhahhahhahhahahahahaaaaaaa!!!!!! 

 Salaisuuksien verho saa vielä pysyä kiinni, koska pitäähän mulla vähän ommaa kivvaaki olla. Vielä vähän aikaa. ;) Noista tulevaisuuden suunnitelmista kerron sitten kun niiden aika tulee, sitä ennen on vielä yksi tai kaksikin juttua varmasti matkan varrella. 

Pysykäähän kuulolla, pian koetan ennättää postailla haastepostauksen, jonka sain tuossa eräältä toiselta bloggarilta. Hih, jännää! :D

Dieettikuulumisia III: Mietintämyssy päähän, osa 2/3

Hei taas! Dieettikuulumisia tuleekin nyt vähän viiveellä taas. Syynä siihen on monta juttua, yhtenä niistä vastoinkäymiset jotka on saaneet vähän mieltä maahan tän dieetin kanssa, mutta myös jatkuva ajatusprosessi seuraavan mietintämyssy- osion kanssa. Ne ei ole helppoja juttuja prosessoida itsensä kanssa, saati sitten niistä kertominen muille järkevästi ja ymmärrettävästi. Nyt kuitenkin rohkaistun yrittämään, hip hei!

Aloitetaan vastoinkäymisistä: 

Tämä osio sisältää vähän henkilökohtaisempaa tyttöjen juttuja- osiota, joten jos nää jutut ei kiinnosta, siirry seuraavaan osioon! :) Jätettyäni viime syksynä hormonaalisen ehkäisyn pois, kroppani ja kuukautiskiertoni on esittänyt mielenkiintoisia palautumisprosesseja tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Nyt PMS- oireeni olivat sinänsä mielenkiintoiset, sillä jäätävän turvotuksen lisäksi alaselkäni oli todella jumissa pari viikkoa. Ensin mainittu oli omiaan laskemaan motivaatiota ja mielialaa dieetin suhteen, kun päivä päivältä peilikuva alkoi muistuttaa michelin-ukkoa sen sijaan että dieetin normaalimpia tuloksia oli lainkaan nähtävissä! Lisäksi selkäkipu jumitti treenin lähes kokonaan viikoksi, sillä kaikki paitsi käsitreeni oli nou-nou. Aavistelin kyllä, että olo helpottaisi kunhan menkat alkaa, mutta silti mieliala pääsi laskemaan melkoisen alas ennen kuin päästiin taas jatkamaan täyttä höyryä eteenpäin.

Se turvotus, se ihana turvotus! Käsivarsi 2x isompana kuin koskaan! ÄÄH!

Hätähousulle kun nuo vastoinkäymiset tuntuu olevan vähän raskaanpuoleisia, kun ne tahtoo aina hidastaa matkantekoa väliaikaisesti. Paino kuitenkin sanalla väliaikaisesti, joten kun projektina on kroppa, on matka pidempi kuin viikko tai kaksi, ei se viikko tai kaksi loppujen lopuksi ole muuta kuin hidaste minkä kroppa joskus tarvitsee hengähtääkseen. Mietinkin pitkään, haluanko ja voinko jakaa tällaisia henkilökohtaisempia juttuja teidän kanssa, mutta tulin siihen tulokseen, että koska projektinani on kroppa ja sen hyvinvointi, niin tällaiset jutut kuuluu aika olennaisesti siihen. On kuunneltava kroppaa ja elettävä sen ehdoilla. Musta ei ole mitään mieltä kurittaa omaa kroppaansa ja tavoitella tuloksia oman hyvinvointinsa kustannuksella. Siitä päästäänkin sitten seuraavaan osioon:

Mitä fitness on? Mitä se minulle merkitsee?

Fitness. Oonko mä tarpeeksi fitness? Mitä se oikein tarkoittaa?

Maanantaina alkoi se kaikkien wannabe-fitnesstyttöjen suosikkiohjelma, Fitnesspäiväkirjat. Sen neljä tähtöstä esittelee omaa fitness-elämäänsä sellaisena kuin tv-yhtiö on sen halunnut esittää. Se on tietysti saanut viihdearvoa lisääviä elementtejä, jotta katsoja jaksaa sitä viikosta toiseen katsoa. Muutenhan se olisi aika tylsää - samoja ruokia; kanaa ja riisiä ja mitäkaikkea päivästä toiseen, samoja puntteja samoilla saleilla päivästä toiseen, ähkimistä, hikeä ja aterioiden vetämistä nassuun joskus hassuissakin paikoissa. Tuttua huttua, eikö? Ja se oheistoiminta, kuka mitäkin niiden aterioiden ja salitreenien välissä tekeekin, no sekin on sitten sitä elämää fitneksen ohessa, eikö niin?

Luin tässä yhtenä päivänä erään liikunta-alan ammattilaisen ja fitness-eläjän päivityksen fabosta, joka saikin aikaan vilkasta keskustelua Fitnesspäiväkirjojen tiimoilta. Siinä aika moni oli sitä mieltä, että Fitnesspäiväkirjat ei edusta oikeaa fitness-elämäntapaa. Jäin miettimään tuota, että miksi ei. Miksi niin moni sanoo, ettei tuossa ohjelmassa olijat edusta sitä todellista fitness-elämä vaan aiheuttavat myötähäpeän tunteita ja herättävät arvostelua.

Fitness-selfiet ainaki kuuluu fitnekseen? Dieettimasua ihmettelemässä.

Mikä oikeastaan sitten on oikeaa fitness-elämää? Kuka on oikeasti fitness? Onko olemassa joku yksi oikea tapa elää jolloin voidaan sanoa, että elää fitness-elämää? Kuka sen määrittää, ja olenko minä esimerkiksi tarpeeksi fitness voidakseni blogata fitneksestä? Nyt ollaan syvissä vesissä, mutta koittakaa kestää. Mietitäänpä:

• En ole suunnitellut nousevani bikini fitness- kisalavoille. Kukahan sen blogissaan vastikään sanoikaan, olen se sellainen niinsanottu "hiljainen arjen sankari", joka jää aina sinne taustalle puurtamaan kaikessa hiljaisuudessaan kun muut treenaavat tavoitteellisesti kisalavoja varten. Treenaan minäkin tavoitteellisesti, mutta omaksi ilokseni. Olenko siis tarpeeksi fitness?

• Syön ruokavalion mukaan, ja punnitsen ruokani. Ainakin dieetillä. Niin, ja olen tosiaan joskus dieetillä. Olenko siis fitness?

• Kannan eväitä mukanani. Siinä vaiheessa alkaa jo hävettää, kun kiireisempänä päivänä kouluun lähtiessä mukana on kolme ateriaa laukussa. Usein laukussa on kolmekin sheikkeriä kouluun lähtiessä. Olenko siis fitness?

• Peilikuva on viikko viikolta lihaksikkaampi, ainakin minun mielestäni. Olen hoikka, ainakin silloin kun ei ole turvotusta, ja tässä kun ylimääräisiä löysiä vähennellään, nähdään millaisia lihaksia se vuoden työ on tuonut mukanaan. En kuitenkaan ole näännyttämässä itseäni, enkä kiduttamassa itseäni terveyteni uhalla vain sen takia, että haluan olla laiha. Kaikki kunnia niille, jotka siihen pystyvät ja haluavat palavasti päästä sinne bikini fitness- kisalavoille ja onnistuvat tavoitteessaan. Minusta ei ole ainakaan vielä siihen, sillä nautin olostani näinkin, ja olen tyytyväinen omaan arviooni kropastani ja peilikuvastani, enkä ainakaan vielä tarvitse muita sitä tekemään puolestani. Olenko nyt siis ollenkaan fitness?

Tämän aamun kondista.

Aion esittää tässä nyt väitteen, joka saattaa olla jonkun mielestä aika hurja:

Fitness on juuri sitä miksi minä itse sen itselleni teen. Kukaan ei voi, eikä saa tulla sanomaan, ettei tuo riitä, eikä tuo ole oikeasti jotain. Elän itselleni, ja elän niin että se riittää minulle. Minä kutsun elämääni fitness- elämäksi, sillä fitness vapaasti suomennettuna tarkoittaa kuitenkin hyvää oloa ja terveyttä. Siihen minä pyrin, vaikka joskus harhaudunkin pois fitneksen hurmiosta ja nautin ihan oikean, kunnollisen pirtelön syntymäpäivän tai vaikka lomapäivän kunniaksi. Ei se tee minusta vähemmän fitnestä. En tuomitse muita, ja toivon ettei muut tuomitse minua. Jokainen meistä on oikeutettu elämään juuri sellaista elämää kuin haluaa, ja tekemään valintojaan sen mukaan. Täydellinen kieltäytyminen ja kieltäminen ei ole tervettä, ehdottomuus on mielen sulkemista mahdollisuuksilta. Sitä minä yritän välttää. 

Mitä te lukijat olette mieltä asiasta? Kantaa saa ottaa kommentteihin, sähköpostilla suvi.isohanni@gmail.com tai vaikka fabossa jos siltä tuntuu! Saa olla eri mieltä, kunhan keskustelua käydään asiallisessa hengessä - kun kyseessä ei kuitenkaan ole se maailman vakavin asia. ;)

Mutta hei, loppukevennys!

Jotta ei nyt menisi aivan kauheaksi paatokseksi niin laitetaan vähän kuvasettejä taas tästä mun fitness-elämästä. :)

Taikapurnukoita. LOL :D Kaikki keinot kehiin jottei ne työllä ja tuskalla ähelletyt lihakset katoais tässä dieetin ohessa. Mutta eipä tuudittauduta illuusioon, nämä ei tee työtä puolestasi vaikka kuinka niin haluaisit! Ni.

Tavallista (fitness) elämää koulussa.

Iltapallaa. Treenin jälkeen saa pari hiilaripommia kylykeen. Namnam! :)

Luja puristus loppuun asti!

Tästä mä nautin, tää on mun elämää!

Jottei aivan menis liian vakavaksi.... ;) Ensi kertaan, tyypit! <3