Dieettikuulumisia III: Mietintämyssy päähän, osa 2/3

Hei taas! Dieettikuulumisia tuleekin nyt vähän viiveellä taas. Syynä siihen on monta juttua, yhtenä niistä vastoinkäymiset jotka on saaneet vähän mieltä maahan tän dieetin kanssa, mutta myös jatkuva ajatusprosessi seuraavan mietintämyssy- osion kanssa. Ne ei ole helppoja juttuja prosessoida itsensä kanssa, saati sitten niistä kertominen muille järkevästi ja ymmärrettävästi. Nyt kuitenkin rohkaistun yrittämään, hip hei!

Aloitetaan vastoinkäymisistä: 

Tämä osio sisältää vähän henkilökohtaisempaa tyttöjen juttuja- osiota, joten jos nää jutut ei kiinnosta, siirry seuraavaan osioon! :) Jätettyäni viime syksynä hormonaalisen ehkäisyn pois, kroppani ja kuukautiskiertoni on esittänyt mielenkiintoisia palautumisprosesseja tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Nyt PMS- oireeni olivat sinänsä mielenkiintoiset, sillä jäätävän turvotuksen lisäksi alaselkäni oli todella jumissa pari viikkoa. Ensin mainittu oli omiaan laskemaan motivaatiota ja mielialaa dieetin suhteen, kun päivä päivältä peilikuva alkoi muistuttaa michelin-ukkoa sen sijaan että dieetin normaalimpia tuloksia oli lainkaan nähtävissä! Lisäksi selkäkipu jumitti treenin lähes kokonaan viikoksi, sillä kaikki paitsi käsitreeni oli nou-nou. Aavistelin kyllä, että olo helpottaisi kunhan menkat alkaa, mutta silti mieliala pääsi laskemaan melkoisen alas ennen kuin päästiin taas jatkamaan täyttä höyryä eteenpäin.

Se turvotus, se ihana turvotus! Käsivarsi 2x isompana kuin koskaan! ÄÄH!

Hätähousulle kun nuo vastoinkäymiset tuntuu olevan vähän raskaanpuoleisia, kun ne tahtoo aina hidastaa matkantekoa väliaikaisesti. Paino kuitenkin sanalla väliaikaisesti, joten kun projektina on kroppa, on matka pidempi kuin viikko tai kaksi, ei se viikko tai kaksi loppujen lopuksi ole muuta kuin hidaste minkä kroppa joskus tarvitsee hengähtääkseen. Mietinkin pitkään, haluanko ja voinko jakaa tällaisia henkilökohtaisempia juttuja teidän kanssa, mutta tulin siihen tulokseen, että koska projektinani on kroppa ja sen hyvinvointi, niin tällaiset jutut kuuluu aika olennaisesti siihen. On kuunneltava kroppaa ja elettävä sen ehdoilla. Musta ei ole mitään mieltä kurittaa omaa kroppaansa ja tavoitella tuloksia oman hyvinvointinsa kustannuksella. Siitä päästäänkin sitten seuraavaan osioon:

Mitä fitness on? Mitä se minulle merkitsee?

Fitness. Oonko mä tarpeeksi fitness? Mitä se oikein tarkoittaa?

Maanantaina alkoi se kaikkien wannabe-fitnesstyttöjen suosikkiohjelma, Fitnesspäiväkirjat. Sen neljä tähtöstä esittelee omaa fitness-elämäänsä sellaisena kuin tv-yhtiö on sen halunnut esittää. Se on tietysti saanut viihdearvoa lisääviä elementtejä, jotta katsoja jaksaa sitä viikosta toiseen katsoa. Muutenhan se olisi aika tylsää - samoja ruokia; kanaa ja riisiä ja mitäkaikkea päivästä toiseen, samoja puntteja samoilla saleilla päivästä toiseen, ähkimistä, hikeä ja aterioiden vetämistä nassuun joskus hassuissakin paikoissa. Tuttua huttua, eikö? Ja se oheistoiminta, kuka mitäkin niiden aterioiden ja salitreenien välissä tekeekin, no sekin on sitten sitä elämää fitneksen ohessa, eikö niin?

Luin tässä yhtenä päivänä erään liikunta-alan ammattilaisen ja fitness-eläjän päivityksen fabosta, joka saikin aikaan vilkasta keskustelua Fitnesspäiväkirjojen tiimoilta. Siinä aika moni oli sitä mieltä, että Fitnesspäiväkirjat ei edusta oikeaa fitness-elämäntapaa. Jäin miettimään tuota, että miksi ei. Miksi niin moni sanoo, ettei tuossa ohjelmassa olijat edusta sitä todellista fitness-elämä vaan aiheuttavat myötähäpeän tunteita ja herättävät arvostelua.

Fitness-selfiet ainaki kuuluu fitnekseen? Dieettimasua ihmettelemässä.

Mikä oikeastaan sitten on oikeaa fitness-elämää? Kuka on oikeasti fitness? Onko olemassa joku yksi oikea tapa elää jolloin voidaan sanoa, että elää fitness-elämää? Kuka sen määrittää, ja olenko minä esimerkiksi tarpeeksi fitness voidakseni blogata fitneksestä? Nyt ollaan syvissä vesissä, mutta koittakaa kestää. Mietitäänpä:

• En ole suunnitellut nousevani bikini fitness- kisalavoille. Kukahan sen blogissaan vastikään sanoikaan, olen se sellainen niinsanottu "hiljainen arjen sankari", joka jää aina sinne taustalle puurtamaan kaikessa hiljaisuudessaan kun muut treenaavat tavoitteellisesti kisalavoja varten. Treenaan minäkin tavoitteellisesti, mutta omaksi ilokseni. Olenko siis tarpeeksi fitness?

• Syön ruokavalion mukaan, ja punnitsen ruokani. Ainakin dieetillä. Niin, ja olen tosiaan joskus dieetillä. Olenko siis fitness?

• Kannan eväitä mukanani. Siinä vaiheessa alkaa jo hävettää, kun kiireisempänä päivänä kouluun lähtiessä mukana on kolme ateriaa laukussa. Usein laukussa on kolmekin sheikkeriä kouluun lähtiessä. Olenko siis fitness?

• Peilikuva on viikko viikolta lihaksikkaampi, ainakin minun mielestäni. Olen hoikka, ainakin silloin kun ei ole turvotusta, ja tässä kun ylimääräisiä löysiä vähennellään, nähdään millaisia lihaksia se vuoden työ on tuonut mukanaan. En kuitenkaan ole näännyttämässä itseäni, enkä kiduttamassa itseäni terveyteni uhalla vain sen takia, että haluan olla laiha. Kaikki kunnia niille, jotka siihen pystyvät ja haluavat palavasti päästä sinne bikini fitness- kisalavoille ja onnistuvat tavoitteessaan. Minusta ei ole ainakaan vielä siihen, sillä nautin olostani näinkin, ja olen tyytyväinen omaan arviooni kropastani ja peilikuvastani, enkä ainakaan vielä tarvitse muita sitä tekemään puolestani. Olenko nyt siis ollenkaan fitness?

Tämän aamun kondista.

Aion esittää tässä nyt väitteen, joka saattaa olla jonkun mielestä aika hurja:

Fitness on juuri sitä miksi minä itse sen itselleni teen. Kukaan ei voi, eikä saa tulla sanomaan, ettei tuo riitä, eikä tuo ole oikeasti jotain. Elän itselleni, ja elän niin että se riittää minulle. Minä kutsun elämääni fitness- elämäksi, sillä fitness vapaasti suomennettuna tarkoittaa kuitenkin hyvää oloa ja terveyttä. Siihen minä pyrin, vaikka joskus harhaudunkin pois fitneksen hurmiosta ja nautin ihan oikean, kunnollisen pirtelön syntymäpäivän tai vaikka lomapäivän kunniaksi. Ei se tee minusta vähemmän fitnestä. En tuomitse muita, ja toivon ettei muut tuomitse minua. Jokainen meistä on oikeutettu elämään juuri sellaista elämää kuin haluaa, ja tekemään valintojaan sen mukaan. Täydellinen kieltäytyminen ja kieltäminen ei ole tervettä, ehdottomuus on mielen sulkemista mahdollisuuksilta. Sitä minä yritän välttää. 

Mitä te lukijat olette mieltä asiasta? Kantaa saa ottaa kommentteihin, sähköpostilla suvi.isohanni@gmail.com tai vaikka fabossa jos siltä tuntuu! Saa olla eri mieltä, kunhan keskustelua käydään asiallisessa hengessä - kun kyseessä ei kuitenkaan ole se maailman vakavin asia. ;)

Mutta hei, loppukevennys!

Jotta ei nyt menisi aivan kauheaksi paatokseksi niin laitetaan vähän kuvasettejä taas tästä mun fitness-elämästä. :)

Taikapurnukoita. LOL :D Kaikki keinot kehiin jottei ne työllä ja tuskalla ähelletyt lihakset katoais tässä dieetin ohessa. Mutta eipä tuudittauduta illuusioon, nämä ei tee työtä puolestasi vaikka kuinka niin haluaisit! Ni.

Tavallista (fitness) elämää koulussa.

Iltapallaa. Treenin jälkeen saa pari hiilaripommia kylykeen. Namnam! :)

Luja puristus loppuun asti!

Tästä mä nautin, tää on mun elämää!

Jottei aivan menis liian vakavaksi.... ;) Ensi kertaan, tyypit! <3