2 vuoden muutokseni kuvina

Kuten aiemmin olin lupaillut, tässä postauksessa vihdoin katsotaan taaksepäin, siihen aikaan kun kaikki tämä mitä tänään on, oli vain haave. Se salainen mielikuva, miltä haluaisin näyttää joskus, jos vain...

Raadollinen alkukuva. Vuosi oli 2010, syksy. Vaihto-oppilasjakso Jenkeissä ja mä näytin tältä. Tähän kuvaan mä havahduin, ja tajusin että aina liikunnallinen, jäntevä ja hoikka olemus mikä mulla oli lapsesta asti ollut, oli muisto vain. 

En mä ollut edes tajunnut, että mä olin yhtäkkiä kasvanut leveyssuunnassa pituussuunnan sijaan. Kuvaa katsoessa näkökenttä sumeni, ahdisti. Miten tässä näin oli käynyt? 

Mitä sille vois tehdä? Mitä mä voisin muuttaa, kun en oikeasti halunnut luopua mistään? En mä osannut mitään terveysruokareseptejä, enkä tehdä muuta kuin perussalaattia, herkut maistui liian hyviltä ja elämä oli tosi mukavaa. Mitä sieltä kaupasta olis muuta ostanut kuin niitä juttuja mitä huoleton parikymppinen sieltä ostaa, viikonlopuksi juustoja ja punaviiniä ja kaveriksi sipsipussi ja karkkia. Lempiruokaa oli kaikki rasvainen ja epäterveellinen. Elämä oli makiaa ja heleppoa, en mä halunnut luopua siitä kaikesta! Kuva sujautettiin piiloon pöytälaatikkoon ja unohdettiin sinne, ja elämä jatkui samanlaisena. 

Mielessä se kuva rantapallosta kuitenkin jatkoi kummitteluaan, ja olotila oli koko ajan turvonnut ja huono. Ei jaksanut mitään, ja mielessä kummitteli kysymykset terveellisemmästä elämästä; miten sinne pääsisi, mistä mä saisin neuvoja? Mä söin vain makaroonia voilla ja leipää, en vahingossakaan marjoja tai kasviksia, paitsi aina silloin kun päätin yrittää opetella parempia elämäntapoja. Parissa päivässä kuitenkin meni aina sormi suuhun ja pussillinen makaroonia pelkiltään siinä samalla. Ups. Pyysin jopa kaveria kauppaan näyttämään kaveriksi, mitä sieltä kannattaisi ostaa! Mutta eipä silläkään pitkälle päässyt, kun se oma ajatus oli hukassa ja epäusko valtasi mielen: "Ei tästä tuu mitään!" 

No mä laihduin kuitenkin jonkin verran kun sinkkuilin jonkun vuoden. Mulla oli niin hyvä buugi et unohdin vain syödä ja ne enimmät herkut jäi yksinollessa syömättä. Koiran tultua taloon pitkät lenkitkin oli arkipäivää, joten liikuntaa tuli huomaamatta. Kroppa näyttikin siinä vaiheessa jo vähän siedettävämmältä, vaikka löysää olikin. Se ei kuitenkaan vastannut mun kauneuskäsitystä, joka on enemmän ollut semmoinen timmi ja passelin lihaksikas. Aina.

Kesä 2012

Sitten tapasin Junnun, ja varovasti Junnun avulla harjoittelin syömään oikein. Seuraavat kuvat on otettu sen jälkeen, kun kesän ajan olin jo ehtinyt harjoitella sitä terveellisempää elämäntapaa, ennen kuin uskaltauduin salille ensimmäistä kertaa Junnun mukaan. 

Joten, syyskuu 2013

No ei paha. Lähtötilanne oli onneksi ollut suhteellisen ookoo, mutta homma oli vasta alussa. Ensimmäistä kertaa mä olin toiveikas sen suhteen, että vielä joskus voisin näyttää juuri siltä kuin salaisimmissa haaveissani halusin! Nyt mä olin saanut työkalut sitä varten, ja mielessä kyti ajatus: "Nyt tai ei koskaan!"

Hommasin vaatteet salia varten, ja mua pelotti ja jännitti ihan älyttömästi! Mä olin menossa yhdelle sellaiselle salille, joka oli tunnettu siitä, että siellä olis vaan niitä jääkaappi-pakastimia treenaamassa. HUI! Ei ollu betterii, mutta niillä pääsi kynnyksen yli räpistelemättä. 

Sinä päivänä kun hommasin salikortin, olin illalla keikalla jossain teematamineissa ja katsoin ennen keikkaa itseäni peilistä. 

EI PALJOA NAURATTANUT.

Lähes tarkalleen vuosi sen jälkeen kuin salilla käymisen aloitin, näytti peilissä tältä:

Syyskuu 2014

Olin löytänyt kauankaipaamani OLKAPÄÄN! Jihuu! 

1 vuosi ja 6kk ensimmäisestä salikäynnistä peilikuva alkoi näyttää jo tältä:

Maaliskuu 2015

Ja tämän kesän ja alkusyksyn kuvasaldo tulee tässä. Olen saavuttanut salaisen haavetavoitteeni (ensimmäisen osan) ja vielä vähän enemmänkin. Nyt kun syyskuun alussa tuli kaksi vuotta täyteen fitnestä, terveellisempää elämää ja hyvää oloa, uuden oppimista ja treeniä, elämäntapaa ja eväsrasioita sekä ennakkoluuloja vastaan taistelua, on saavutettu työn tulos vihdoin tässä.

Heinäkuu - syyskuu 2015

Entä sitten? Mitä sitten kun tämä kaikki on saavutettu? 

Se kauan lupailtu ja odotettu postaus tulevista haasteista, haaveista ja tavoitteista on vihdoin tulossa maanantaina! 

Se ansaitsee oman postauksensa, sillä kaikessa yksinkertaisuudessaankin se vaatinee ehkä pienen avaavan selityksen. 

Sitä odotellessa, ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua murut! <3

"May the force be with you?"