Tulevaisuuden tavoitteet: Kisoihin sittenkin?

Hei taas!

Rohkaistuin viimein kirjoittamaan teille tämän postauksen, jota oon jemmannut pöytälaatikossa niin pitkään kuin kehtasin. Mä oon jännittänyt tämän päätöksen julkistamista, vaikka oonkin päättänyt sen jo tuossa jonkin aikaa sitten. 

Lisääkö se paineita? Lisääkö se mun tekemiseen jotain? Lisääkö se mun blogiin jotain?

Muuttaako se jotain?

Voi olla, että tästä eteenpäin oon enemmän fokusoitunut siihen mitä teen. Ei enää päämäärätöntä harhailua, eikä niin paljon fiilistelyä salilla. Totta kai sitäkin, jos siltä tuntuu. Muttei enää ihan niin heppoisin perustein. 

No mikä nyt oli oikeastaan se homman nimi? Periaatteessahan tää on aivan selvää pässinlihaa; niinkuin otsikkoonkin jo kirjoitin niin meitsi lähtee kohti kisalavoja! 

No ei ihan. 

Tää on nyt se osuus, mikä saattaa olla vähän hämmentävää. Mä nostan tavoitteet korkeammalle, kyllä. Mä treenaan tavoitteellisemmin kuin aikaisemmin, kyllä.

Mä treenaan kisakuntoa varten - mutten kisoihin. 

Niin että mitä ihmettä? No antakaapas nyt kun mä selvennän! Mä en halua että mun tekemisestä, mun rakkaasta elämäntavasta tulis sellainen stressin lähde, ettei se olis enää kivaa. Mä oon semmoinen stressi-erkki että mun pitää ihan tosissani miettiä, miten mä haluan tehdä ettei homma mene höpöksi ja ihan överiksi. Mä en aio alkaa sekoilemaan mitään ihme hifistelyjuttuja ja alkaa ryppyotsaisena tekemään asiaa jota rakastan. Mä yksinkertaisesti vain laitan uuden vaihteen silmään ja alan tekemään kovempaa tulosta. Tietoisesti. 

Mun suunnaksi ja päämääräksi tulee ensisijaisesti kehitys. Alkuun mun tavoite on saavuttaa sellainen kondis ensi syksyyn, että siitä vois periaatteessa lähteä kisadieetille vaikka sitten sinne kevään kisoihin. Ne kisat siis ei ole mulle se juttu, vieläkään. Niille jotka kauhistui mun kääntäneen takkini kokonaan, niille terkkuja; ei hätää. Kisakuntoon voi pyrkiä ja sitä voi tavoitella siitä huolimatta, ettei ole asettamassa sitä kisaa itseistarkoitukseksi... vai miten se nyt sanotaankaan. Mutta pointti on, että vuodessa kondista niin hyvin eteenpäin, että JOS haluaisin, voisin sillä kondiksella lähteä jo kisaamaan vaikka bikini fitneksessä näin ensi alkuun. :) 

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei koskaan ole ajatus kisalavoista houkutellut. Oon kilpailuhenkinen, oon entinen kilpatanssija ja tottunut lavasäihkeeseen ja strasseihin, esiintymiseen ja tekorusketukseen. Se on kaikki tuttua, ja tanssimaailmaa oon joskus kaivannutkin. Miksi sitten kisalavat on niin nou-nou että yhä edelleen kieltäydyn ottamasta niitä tiukaksi ykköstavoitteksi?

Mun on kasvettava siihen rauhassa, omaan tahtiini. Ei pakottamalla, eikä päättämällä että "nyt mä teen sen". Mä haluan kasvaa siihen luonnollisesti, niin että kun lähden kisaamaan, se tuntuu luonnolliselta ja hyvältä; ei pahalta, luopumiselta, pakolta, tai oikeastaan miltään negatiiviselta mitä nyt tunnen sitä prosessia kohtaan.

Mä oon elänyt fitnesstä vasta kaksi vuotta, ja koko sen ajan mä olen vasta opetellut, harjoitellut ja hakenut mulle sopivaa tapaa elää sitä. Mä en oo missään vaiheessa halunnut tehdä mitään vain siksi, että niin kuuluu tehdä kun eletään fitnesstä. Mä oon tehnyt asioita itseni takia, sen takia että mä voisin hyvin ja oppisin elämään tätä elämää niin, että se olis kestävää ja kauaskantoista. Minusta itsestäni lähtevää. Niin, ettei mun useimpina päivinä tarvis edes miettiä miten mä syön, monestiko ja mitä, vaan se tulee tottumuksesta ja luonnollisesti hyvinä valintoina. Kahden vuoden jälkeen oon päässyt jo alkuun, mutta vieläkään tuo tavoite ei ole täyttynyt. :D Sitä odotellessa, on aika nostaa rimaa ylemmäs. Juuri sopivan korkealle, että se tuntuu vielä hyvältä, ja saavutettavissa olevalta. Niin etten mä ala itse epäilemään itseäni ja sabotoimaan itse itseäni. 

-Etten mä tekisi itselleni enää näin:

No koska homma muuttuu fitneksen osalta jonkin verran, niin myös blogi muuttuu vähän. 

Mä rohkenen. En enää ihmettele ja kokeile varovasti kepillä jäätä. 

Mä lähden mukaan ALL IN. 

Tervetuloa fitness- blogiini,

jossa tehdään nyt

tulosta ilman hössötystä.

-Suvi