Long time, no see. Niih, anteeksi siitä taas. Pikaiset selittelyt miksi en oo kirjoittanut blogia viimeaikoina:
- Oon ensinnäkin flunssaillu enemmän ja vähemmän koko syksyn. Ei oo ollu mitään järkeä kirjoitella kuulumisia kertoen, että taas on huono olo, taas kroppa sanoo ettei jaksa ja taas nenä vuotaa ja ääni on pois. Mä voisin olla tästä tosi huolissani, hajalla ja rikki, mutta oon halunnu ajatella että tää kuuluu elämään, tänä syksynä monella on tosi pitkäkestoista flunssaa joka tulee aina vaan takaisin, ja jos kroppa sanoo ettei nyt mennä salille, silloin ei mennä salille. Ei se siitä hermoilemalla miksikään muutu, ja hermoilun aiheita tässä on jo muutenkin.
Moni tietysti ajattelee, että kun joku sanoo ettei "kroppa vaan jaksa", se tarkoittaa oikeasti sitä, että laiskottaa ja ei vain viitsi mennä sinne reenille. No useinhan se meneekin niin. Mun tapauksessa homma on kuitenkin niin selkeä, ettei mun tarvitse yhtään epäröidä sitä oonko oikeista syistä nyt kotona lukemassa treenin sijaan. Haluan parantua, eikä se onnistu jos riehkasen pitkin punttisalia niiskuttamassa ja köhimässä, sekä hermostumassa siitä kun mitään, siis yhtään mitään ei lihas nyt jaksa nostaa, liikuttaa, työntää tai vetää. Se ei tunnu hyvältä, ei edes pahalta hyvällä tavalla. Silloin ei treenata. Silloin kuunnellaan kroppaa.
-Toiseksi. Oon ollu aika kiireinen:
Oon siis opiskellu ku pieni eläin kun oon ahneuttani ottanut tämän jakson kursseiksi
* rahoitusmatematiikka
* verotuksen perusteet
* green thinking
* ruotsi
* espanja
* kiina
sekä vielä ekstrana
* projektijohtamisen perusteet- kurssin paikkokierros kun viime jaksossa en ehtinyt tenttiin lukea tarpeeksi päästäkseni sen kunnialla läpi.
Näiden lisäksi vähän keikkaa viikonloppuisin (oon onnistunut keskittämään suurimman osan mun keikoista nimenomaan tenttiviikkojen ympärille, ettei vaan elämästä tulis liian helppoa)
.... ja ihan vähän on välillä väsyttänykki:
Kun naama alkaa näyttää sulaneelta muovailuvahalta, ei kauheasti voi huudella puhuvansa terveellisten elintapojen ja hyvinvoinnin puolesta. Silloin vaan keskittyy selviämiseen, haaveilee vapaapäivästä ja toivoo pääsevänsä sinne asti.
Joten nyt, rakkaat. Oon vielä täällä, oon vielä hengissä enkä tosiaan oo unohtanut teitä. Uskon et teillä on ainakin yhtä kiire tähän aikaan vuodesta kuin mullakin, joten koetetaan selvitä näistä kiireisimmistä ajoista ja palataan fitneksen, häröilyjen ja hyvinvoinnin, hyvän olon ja liikunnan ilon pariin sitten, kun nää pahimmat höykkyytykset tasoittuu.
Ei olla liian ankaria itsellemme; elämä heittelee joskus ja sellaista se on. Sitten kun on tasaisempaa, elämä on taas helpompaa. Olipa se sitten sitä fitnesstä tai jotain muuta.
<3: Suvi
