Takaisin ruotuun?!

Iiks, kolmen viikon salitauon jälkeen on aika ryhtyä taas tuumasta toimeen! Liikunnasta on tosin huolehdittu salitauonkin aikana, kun muutto hoidettiin hellun kanssa kaksin - kolmesta eri osoitteesta roudattiin kamat yhteen osoitteeseen neljänteen kerrokseen ilman hissin avustusta asiassa. Nyt on siis lyöty hynttyitä yhteen kaikkiaan noin 17 000 porrasaskelman edestä. JA PEPPU KIITTÄÄ!!

On laadittu suunnitelma. Tunnintarkka päiväsuunnitelma, jos ihan tarkkoja ollaan:

7:00 herätys ja aamiainen
9:00 sali
11:00 ruoka (kyllä, ruoka-ajat merkataan myös kalenteriin, varsinkin mun tapauksessa...)
12:00 koiralenkki
14:00 ruoka
15:00 koulutehtäviä / koulu
17:00 ruoka
21:00 koti, iltapala

Ja noilla suunnilleen jos suunnistais nämä arjen askareet läpi niin saataisiin joku roti tähän touhuun! Kuten aiemminkin oon todennut, rutiinit auttaa mua a) muistamaan syömisen ja b) ehtimään reenille kaiken muun elämän virrassa. Kuulostaahan tuo tietysti tosi tylsältä, mutta eihän nuo kiveen hakattuja ole. Tuo suunnitelma auttaa mua ehtimään tekemään kaikki mitä pitää, kun muuten jään vaan haaveilemaan, ihmettelemään ja rapsuttelemaan koiria, takapuoltani tai muuten vaan istuskelemaan. Kokeilen nyt aamutreeniä, ettei siinä käy niin että treeni jäisi väliin kun illalla koulun jälkeen olisi se ainoa aika jolloin pääsisin salille, mutten enää viitsisi lähteä. Iltatreeni ei muutenkaan oikein sovi mulle, kun siellä sitten väsyneenä helposti alkaa ketuttaa, tai vaan väsymään, miettimään kaikkea muuta kuten päivän tapahtumia tai tulevan päivän tehtävälistaa. Haluan myös varmistaa, että saan tehtyä kaikki koulutehtävät ja kotitehtävät ajoissa ilman, että ne kaikki kasaantuu.

Rutiineista puheen ollen, näistä mun rutiinit koostuu. Se sisältää paljon puntarointia, paljon suuria ruokavarantoja ja isoja annoksia! Tai siis, mun mittakaavassa, muistetaan taas että oon aina ollut tosi huono syömään!

Ensin punitaan riisi ja laitetaan kiehumaan!

Riisin löytää siitä huushollin isoimmasta ämpäristä. Siihen mahtuu n. 10kg riisiä kerralla, siis todella kätevää! 

Puuro löytyy toiseksi suurimmasta ämpäristä! 

Pakastemarjat on pop aamupuuron kanssa! 

No sitten on kasvisten vuoro. Laiska kun oon, syön yleensä pussitettuja. Ja pakastettuja.  Kahden kämpän väliä kun on tähän asti kuljettu, niin tuoreet säilyy huonommin ja joutuu helpommin roskikseen jos niitä ostelee. 

Annoksen lastaamista, kanat messiin, riisit vain puuttuu! 

Valmista riisiä. Ihan siltä varalta vaan jos joku ei tiiä miltä riisiannos näyttää! Thihhii! No tältä näyttää minun yhen päivän riisiannokset yhes koos! :)

Pari salikertaa on jo takana, ja onpa vain kivaa taas olla kiduttamassa ommaa kroppaa! Hellun kanssa koitetaan nyt järjestellä niin, että päästään yhtä aikaa salille. Silloin minäki saan apuja ja vinkkejä silloin kun tarvin, eikä tarvi kotiin asti ootella että pääsee kyselemään miten joku mennee. Sain uuden treeniohjelman "joululahjaksi" ja nyt puhaltaa uudet tuulet kertakaikkiaan! Oon ihan super innoissani tästä, on nimittäin viisjakoista luvassa, paljon taka-osastoa, jalkoja ja olkapäitä. Kolme jalkapäivää takaa varmaan aika hyvää settiä sinne puolelle, enkä malttais odottaa mitä siellä sitten saa aikaan! Jääkäähän kanavalle, luvassa varmaan kohtapuoliin jotain kuntokartoitusta kuvien kera, jotta saadaan jotain kuvaa sitten kesällä siitä, miten mielettömän suuria tuloksia tällä rääkkireenillä saadaan! Okei, okei. Maltti on valttia ja niin edelleen... Mutta joskus sitä ei jaksaisi olla maltikas ja ottaa rauhassa.

Mähän aina sanon, että hitaasti hyvä tulee, ja että kehitys tulee itsekseen, omaan tahtiin, siinä sivussa, ja että tärkeintä on nauttia treenistä ja siitä olosta mikä tulee kun syö oikein ja käy kiusaamassa lihaksia keskitetysti, tietoisesti ja oikein. Ja niin sanon nytkin. Silti minusta on hyvä, että on innostunut, kokee niitä innostumisen tunteita, jotka kohottavat motivaatiota ja auttavat jaksamaan. Mä olen vähän sellainen nollasta sataan- tyyppi, joka innostuu tosi kovaa tosi helposti. Teen sen myös ihan tieten tahtoen, sillä positiivinen ajattelu on minun mielestäni tärkeä osa elämää, ja auttaa jaksamaan - olipa kyse sitten treenaamisesta, koulusta tai muuten vain elämästä. Siksi on joskus ihan ookoo innostua myös treenistä, ja haaveilla tuloksista. Joskus on hauska ajatella, että puolen vuoden päästä tulokset on päätähuimaavia, ja miksei ne olisikin! Kovalla työllä saa aikaan kehitystä, ja tähän mennessä olen lähinnä vain yllättynyt niistä tuloksista, mitä olen saanut jo aikaan.

Tähän uskon vakaasti, ja tähän vetoan tässä postauksessakin! :)
Vapaa suomennokseni: "Positiivinen ajattelija näkee mahdollisuuksia ja saavuttaa mahdottomuuksia." 

Päämääriä on hyvä olla olemassa. Mä oon ohittanut jo kaikki mahdolliset päämääräni jotka olen itselleni asettanut. Etenkin alussa, kaiken alussa kun opettelin uutta elämäntapaani, oli tosi tärkeää asettaa itselleen tavoitteita, haaveita ja tavoitehousuja. Kaikkihan tietää ne jotkut housut vaatekaapissa, jotka odottaa sitä päivää, jolloin ne taas mahtuu jalkaan. Mullakin oli sellaiset, mutta ne on mahtuneet jalkaan jo 6kk sitten. Sitten keksin, etten voi hankkia tai laittaa jalkaan merkkitreenihousuja, ennen kuin olen "ansainnut" ne. Okei, tuo saattaa kuulostaa hassulta, mutta minusta niitä betterin pöksyjä ei kannata maksaa isolla rahalla ja kiskoa jalkaan, jos jalat näyttää enemmän makkaroilta kuin treenatuilta, kun ne pöksyt on suunniteltu kumminkin niiden treenattujen muotojen mukaan sopiviksi. (Selvyydeksi sanottakoon, ettei mua muiden pöksyt tai jalkojen muodot niin häiritse, mutta oman motivaation luomiseksi otin tämän omaksi tavoitteekseni - oma kehitys, treeni ja ulkonäkö on mulle huomionarvoinen asia, muiden ulkonäkö, treenaaminen tai elämäntapa ei mun mielestä kuulu mulle tai ole mun arvosteltavissa.)

Nyt tavoitteenani on olla siinä kunnossa, että voin joskus vielä laittaa päälleni ne betterin tiukat shortsit ja niihin sopivat urheiluliivit tai mitkä ne nyt on, lyhyt toppi joka sopii niihin shortseihin. :)


(En kyllä ollenkaan tiedä, missä niitä kehtaisi pitää, kun ei salille tai rannallekkaan ne päällä oikein voi mennä. Voihan ne ostaa kaappiin ja pistää päälle aina kun ottaa itsestään niitä fitness-selfieitä??) Ja kun kinkkuihin ja kankkuihin on saanut oikein paljon lihaa päälle (ei läskiä, vaan LIHAA) niin voi hankkia ne betterin camo-pökät! Mielikuva niistä on kuitenkin semmoinen "ne on ne truu-bodarin pöksyt, ei mitkään wannabe- pökät". Mielikuvathan ei vastaa missään nimessä todellisuutta, joten mun juttuja ei kannata ottaa ihan kauhean vakavasti. Nää nyt on vaan sellaisia, jotka auttaa mua pitämään motivaatiota yllä. Esimerkkeinä oli Better Bodiessin vaatteet, koska uskoisin, että ne on kaikille ne tutuimmat versiot treenivaatteista, ainakin meilläpäin! :) Kaikillahan on omat tavoitteensa, haaveensa ja mielikuvansa mitä hellii ja vaalii, kunnes ne saavuttaa. Tai ainakin periaatteessa saavuttaa. (En usko ostavani noita shortseja ja toppia koskaan, mutta jos peilistä katsoo joku päivä sellainen tyyppi, joka voisi PERIAATTEESSA laittaa ne päällensä, olen onnistunut saavuttamaan tuon tavoitteen!) Olisi hauska kuulla muidenkin tavoitteita, niitä hassujakin! Mä oon ainakin avannut pelin heittämällä ne hassuimpani, salaisimmatkin haaveeni kehiin, joten olis hauskaa jos joku muukin uskaltautuisi kertomaan omansa! ;)

Joulun viettoa

Tässä yksikössä joulua on vietetty n. kolme kertaa ja risat päälle. :) Joulua edeltävät kaksi viikkoa oli aivan jäätävää tykitystä, kiirettä piti kerrassaan het paljon! Vaikka jouluna rauhoitutaankin, ja teimme sitäkin parhaan taitomme mukaan, ei reissaamiselta, vierailuilta ja muilta hässäköiltä voinut välttyä. Tässäpä pieni raportti joulu(i)stamme.

Ensimmäinen joulu saatiin viettää mun vanhemmilla, kinkut, saunat, lahjat ja kaikki härpäkkeet jouluaaton aattona. Aatto vietettiin sitten Junnun kanssa kahdestaan, uudessa, ekassa yhteisessä kodissa - muuttolaatikoiden keskellä! :D Joulupäivänä sitten lähdettiin hellun kotikonnuille pohjoiseen, jossa sitten saatiin taas jouluateriaa ja muita herkkuja. Ihana joulu kaikesta hörinästä huolimatta, tässä pientä kuvakollaasia teillekkin, te harvalukuiset, mutta sitäkin rakkaammat lukijani! :) Sen myötä toivottelen rauhaisaa joulunaikaa (eihän se vielä ole ohi, eihän??!!) teille! :)

Joulukävelyllä poksuillakin oli kivaa :)

Täällä vartioidaan joulurauhaa

Joululahjoja, kuusta ei ollut niin laitettiin kynttilöitä ja joulutähti joulun tunnelmaa tuomaan... Olimma aika kilttinä! :)

Ja sitten itse asiaan - ruokaan! Alkupalaksi kalalautasta ruokaa valmistellessa.

Tästä kalalautasta ja äiteen tekemää sienisalaattia. 

Kilistellään muuttolaatikoiden keskellä. Ei haittaa laatikot mitään, meillä on joulu! <3

Meillä oli vähän erilaiset jouluevväät. Ihan vaan sen takia ko me ollaan erilaisia nuoria ja tehhään mitä halutaan! :D No ei vaan. Entrecotea sen olla pittää! Nam.

Valmista! Nyt syömään. :)

Hellun väsäämä annos herauttaa veden kielelle! 

Romanttisesti syötiin väljemmillä vesillä, olohuoneen pöytä sai kelvata ruokapöydäksi.

Jälkkäriä!

Kaupan täti oli tehnyt tosi hyviä marenki-omena-kakkusia. 

Kaiken kruunasi loistavat juustot, viikunahillo ja suolakeksit.  Mahtista! 

Mahat pullollaan koko köörillä, kelepaa köllötellä! 

Suklaata. Saatoin vetää suklaaöverit enemmänki ku kerran! :D 

Joulun taikaa pohjoisessa.

Aurinko näyttäytyi, ihanaa! Ihan kohta on kesä!! :D

Tapsan tansseja meidän tyyliin... :D

Raitis ilma virkistää mukavasti ähkyistä oloa! :D 

Nyt on joulut juhlittu, pian seuraa perässä sitten joulusta toenneen tytyn pohdintoja uudesta arjesta ja sen järjestämisestä! :)

Hirviää hässäkkää ja muuta epämääräistä selittelyä

Tämähän tyssäsi jo heti ensialkuun hirveään kiireen ryysikseen! Ajatuksena oli ollut jo viimeisen viikon se että kertoisin enemmän rutiineistani, mutta jotenkin se ei nyt tunnu kovinkaan sopivalta, kun kaikki rutiinit on heitetty ikkunasta ulos niin ruokailujen, kuin salinkin osalta! :( Varmasti muillekin käy joskus näin, mutta on ihan kamalaa myöntää, etten ole käynyt salillakaan pariin viikkoon! Saati sitten ruokailut, ehei, täällä ollaan kaiken kaaoksen keskellä syöty silloin kun on ehditty, sitä mitä on ehditty.

Kaikkihan alkoi siitä, kun flunssan oireet alkoi tehdä tuloaan. Siihen loppui ruokahalu, ei ollut nälkä eikä tehnyt mieli syödä vaikka kuinka nosteli itseään niskasta takaisin ruotuun. Asiaanhan ei lainkaan auttanut se, että keikkareissuja pukkasi jos jonkinnäköistä, joka saa rytmit aina ihan päälaelleen. Lisäksi pari viimeistä viikkoa on koulussa ollut koeviikkoja; esseiden, raporttien ja kotitehtävien suloista ilotulitusta. Aaargh mikä hässäkkä täällä on ollut päällä! Eeeeiiikä siinä vielä kaikki! Jotta vapaa-aikaa ei olisi ollut liikaa näiden kaikkien hässäköiden keskellä, niin tulevan viikonlopun muutto pitää mielen virkeänä siinä pänttäämisen ohella. ;)

Laitanpa kaikille kohtalotovereille kuitenkin kuvakavalkaadia tästä langenneesta fitnesspupusta ja sen seikkailuista! Yritetään muistaa aina välillä, elämä on muutakin kuin fitnesstä, ja se tapahtuu sillä aikaa kun yrität sitä suunnitella. Joskus on vain hypättävä laineille ja yritettävä pysyä kyydissä - kyllä se tyven sieltä vielä jossain vaiheessa taas koittaa! ;)

Langennut fitnesspupu menossa kouluun pitämään esitelmää kymmensivuisesta raportistaan. 

Tunturissa tunnelmaa matikantehtäviin toi takkatuli ja jouluinen kahvimotti. Keikkareissussa koulutehtävät oli pakko suorittaa respan vahtivan silmän alla, ettei unimatti tule liian aikaisin kylään! :D Kyllä hätä keinot keksii, ja matikka on muutakin kuin kala! :P

Hetki ennen avaamista, ja hiljaiselta näyttää. Ei tosin kauhean kauaa! Tässä oli työpaikkani parin illan verran. 

Keikka-asua ja asenteen hakemista (lue: pöljäilyjä :D )

Tätä on kulunut PALJON! Tämän saannin suhteen viime viikonloppuna työpaikkani oli kiitettävä - työasemani kun oli sijoittunut n. 40cm:n päähän kahvinkeittimestä! ;)

Muuttohässäkkä lähti aivan lapasesta tuossa pakkaamista aloittaessa! 

Väsynyt opiskelija/muuttaja/työntekijä tarvitsee välillä hengähdystauon. Otama siis 2 energistä koiraa metsälenkille, ja katsotaan mitä tapahtuu! :D Huom! Kuvaa ottaessa ei vahingoitettu eläimiä eikä fitnesspupuja! 

Minä en edes tiedä mitä tästä vois sanoa... Suvilla väsyttää?! :D Mutta meininki pysyy hyvänä silti, siitä pidetään kiinni vaikka väkisin! Uusi mottoni on: Väsyneillä on hauskempaa, ja positiivisuus on päivän sana. 

Keikkareissuilla ei voinut hengähtää koulujutuista, vaan niinpä sitä istuttiin hotellin alakerrassa ravintolassa tekemässä taas yhtä raportin osaa ryhmätehtävään. Hyvin jaksaa! :)

Reissussa syödään sitä, mitä saadaan. Onneksi yhdessä reissussa pääsee nauttimaan Amarillon naminami-salaateista! :)

Ahkera ja tunnollinen opiskelja ostaa itselleen joululahjaksi uuden laskimen - tietysti sellaisen, jossa on pinkkiä, eihän se muuten olisi yhtään hauskaa! :) Se positiivisuus, ihmiset, se positiivisuus! ;)

Onneksi tänään kouluhommat helpotti taas tälle syksylle, joten pahimmat kiireet helpottanee jo muuton jälkeen! Leppoisampia päiviä odotellessa suunnittelen jo uutta blogautusta uuden vuoden kunniaksi - kun rutiineista otetaankin taas napakka ote ja harjoitellaan elämää samassa osoitteessa kuin se fitnesskolli/valmentaja/rakas jonka kanssa tasapainoillaan täällä kaaoksen keskellä. :) Glögilasista haaveillen, ja joulua haparoiden tavoitellen pakkailen loput kamani kasaan ja hengitän syvään! Pian nämä tyrskyt hellittää, joten sitä odotellessa koetan pysytellä kyydissä. :)

Ihanat, kamalat rutiinit?

kuva täältä

Rutiineista monella tulee aika negatiivinen mielleyhtymä, minullakin. Oikeasti kuitenkin rakastan rutiineja, enkä tiedä miten eläisin ilman niitä. Olen oikeasti melkoisen vapaa sielu, taiteilijamainen boheemi eläjä, jonka elämästä normaalissa yhteiskunnassa ei varmaan tulisi mitään ilman rutiineja. :D

Fitness-elämästä puhuttaessa ei voida olla mainitsematta ruokavaliota. Se tulee ehkä myös tuolla maailmalla liikkuessa ensimmäisenä esille: "Kyllä, joo, mulla on omat eväät mukana kun mulla on ruokavalio jonka mukaan syön." Ja sitten ihmiset pyörittelee päätään ja silmiään ja paheksuu et "No on se tuokin kun pitää tuolla tavalla elää, kauheen hankalalta vaikuttaa ja minen kyllä tuommoisiin alkais..." Mutta mä en oikein näe tätä uhrauksena, tai epäkäytännöllisenä, tai muutenkaan. Joo, kun en ole dieetillä, ei ole niin tarkkaa miten syön, ja lähdenkin kyllä mielelläni syömään raflaan, tai vaikka grillillekin. Syön myös suklaata, vaikka oonkin vähän huono syömään makeita. Salmiakkia syön mieluiten! ;) Mutta koska oon tottunut syömään 5 kertaa päivässä, niin kuljetan eväitä ettei tarvisi koulussa istua nälkäisenä, tai olla reissussa nääntyen nälkään. On helpompaa olla kun tietää, ettei tule nälkä kun ottaa eväitä mukaan. :) Kyllähän mulle koulussa nauretaankin, kun joskus joudun vetämään ihan oikean ruuan koulussa. Tai sitten mulla on kaurapuuro-prodemössöt sheikkerissä, tai jotain patukkaa tai prodea vaan tai, tai, tai... Niin, ja jos menen suoraa koulusta salille, saatan ottaa Mannisen Prezonen koulusta lähtiessä. En minä mainosta noita syömisiäni sen kummemmin, mutta kun nälkä iskee niin silloin syödään, ja kyllähän nuo mun mössöt toisinaan vähän ihmetystä kanssaopiskelijoissa herättää. :)

Keikkareissuilla mun suurin tilasyöppö matkatavaroista on eväät. Lähdin tänään Seinäjoelle viiden päivän keikkareissulle, ja pakkasin kiltisti mukaan kanaa, kasviksia, riisiä, protskua ja kaurahiutaleita. Saan hotellissa syödä aamiaisen ja illallisen Amarillossa (nam!) mutta kolme ateriaa jäisi uupumaan jos en kuskaisi ruokia mukanani. Tää eväsversio on kyllä varsin pelkistetty verrattuna siihen mitä monesti sinne olen kantanut, mutta pikkuhiljaa sitä alkaa laiskistua ja etsiä helpompia tapoja jottei tarvisi kantaa sitten niin paljon. :) Ostin tämän syksyn Fitness-Exposta maailman parhaan "Pack Fitness"- merkkisen eväslaukun, mikä on osoittautunut kyllä todella käytännölliseksi hankinnaksi! :) Sinne on helppo laittaa eväsrasiat ja sheikkerit, ja kylmäkalleille on omat paikkansa missä ne pysyvät paikallaan ja viilentävät ruuat tosi pitkäksi aikaa!

Pack Fitness- kylmälaukku

Joskus nuo hotelliaamiaiset lähtee ehkä pikkuisen lapasesta... :D

No sitten tämä ruokien punnitseminen. Aika moni tuntuu kauhistelevan sitäkin, joten kerronpa nyt oman käytäntöni perusteluineen! Minä puntaroin lähes kaiken mitä syön. Pidän silmällä ja yritän ainakin arvioida, mitä syön ja minkäkin verran. Siihen on olemassa varsin yksinkertainen syy: 1. Olen kontrollifriikki (tai niin mulle on kerrottu), ja siksi haluan tietää mitä ja minkä verran. 2. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Ruokailuilla on suuri merkitys siihen, miten paljon ja millaista tulosta salilla käymisestä saa, ja siksi haluan varmistaa, että se mitä salilla teen, ei mene hukkaan! ;) En ole hikipinko, enkä stressaa syömisistäni - varmistan vain, että saan tarpeeksi kaikkea tarvitsemaani päivän aikana, sillä olen oikeasti ollut aina tosi huono syömään. Näin voin hyvin, olo on hyvä ja energinen, eikä vuosikausia vaivannut pahoinvointi ja mahaongelmat enää vaivaa kun muistan syödä kunnolla. Lisäksi tiedän tekeväni kropalleni hyvää, ja tunnen sen voivan paremmin! Onhan se kiva saada sitä fläsääkin pois sieltä missä sitä ei varsinaisesti kaipaa, mutta itse asiassa tällä hetkellä tavoitteeni olisi saada enemmän massaa kerättyä kuin pois. En aio alkaa bulkkaamaan niin, että keräisin takaisin sen löysän kerroksen tähän minkä olen onnistunut karistamaan, mutta lihas vaatii kasvaakseen rakennusaineita, joita en saa vielä tarpeeksi siinä mittakaavassa mitä haluaisin. :)

Kuka tietää mihin oikeasti tähtään tällä projektillani, en minä ainakaan. Ne tavoitteet joita aluksi tavoittelin, on saavutettu jo kauan sitten ja projektista on tullut elämäntapa, josta on vaikea kuvitella luopuvansa. Päätavoitteenani on voida hyvin joka päivä, saada hyviä treenejä ja hyvää oloa jokaiselle treenille, saavuttaa parempia tuloksia ja ylittää itseni joka treenissä. Seuraan mielenkiinnolla muuttuvaa peilikuvaani, ja ihmettelen tuloksia joita en ollut edes ajatellut saavuttavani. Tämä on seikkailu, jonka teen kehoni ehdoilla, kroppaani kuunnellen ja tunnustellen, kaikessa rauhassa. Nautin joka hetkestä, vaikka punnitsenkin ruokani ja kannankin eväitäni kaikkialle. :D