Suvin keittiössä: Dieettiruokaa osa I

Tervehdys Suvin dieettikeittiöstä ja tervetuloa vaan kaikille kotikokeille jotka pohtivat miten siitä terveellisestä ruuasta sais sitten oikeasti edes syötävää.

Multakin on monet kysyneet että eikö se dieettiruoka ole tosi mautonta, tylsää ja ikävää ruokaa. No helpostihan se voi sitä olla - mutta Suvin keittiössä valmistuukin herkullista ja maistuvaa ruokaa myös dieetillä! Ai miten se on mahdollista? No katsotaanpa tarkemmin mitä siellä keittiössä oikein sitten lopulta kokkaillaan. ;)

Ensin tarvitaan tietysti kanaa.

Riisit pitää tietysti laittaa valmistuimaan ajoissa; meillä ne kiehuu kätevästi riisinkeittimessä.

Sitten käydään kanan kimppuun - aseina on paistinpannu ja kuuma hella. Mitäpä muuta sitten tarvitaan? No tässäpä tulee se Suuri Salaisuus: Vaikka paistamiseen ei käytetä edes öljyä, eikä niitä kanoja varsinkaan uiteta missään kermakastikkeissa, niin on olemassa Pelastus! Se on, Tadaa!! MAUSTEET! 

Heitetään siis ihan simppelisti vaan kanat pannulle paistumaan ja siihen sitten mausteet päälle. Niitä mausteita saa sitten ihan oikeasti laittaa aika rohkeasti kunnon kerros siihen kanan päälle, että se maistuu kanssa jollekin. Tää on ehkä se tärkein asia muistettavaksi; mausteiden kanssa ei kannata ujostella! 

No sitte lähdetään kokkailemaan. Jaan nuo kanat muutamaan eri satsiin niin mahtuvat hyvin paistumaan siihen pannulle. 

Ensimmäinen kanasatsi saa päälleen mun uusinta lempparimausteseosta Lime Pepperiä. 

Seuraava satsi maustetaan grillimausteseoksella. 

Vaihtelu virkistää, tacomauste pääsee viimeisen satsin päälle. Tässä siis tää mun tehokolmikko jolla kanasta kuin kanasta saa maistuvat tipuset lautaselle.

Sekaan sitten sopiva annos riisiä ja kasviksia pakkasesta tai pompsi keväisiä ja tuoreita kasviksia päälle niin alkaa olemaan jo aika mukavat oltavat taas! Meillä myös tehdään aina kaikkea ruokaa mahdollisimman paljon kerralla, ettei keittiössä tarvitse tuntitolkulla päivittäin viettää aikaa. ;) 

Bon apetit! :) 

Tässä kun inspiroidun niin kirjoittelen uusia reseptejä teidän iloksi taas. Niitä kun tulee tässä kehitettyä erityisellä pieteetillä jostain kumman syystä... :D 

Seuraavassa postaukessa kerron kuitenkin vinkkiä siihen, mitä tehdä kun laiskuus iskee tai aikataulut kompastuu omaan nokkeluuteensa ja salitreeniin ei ole mahdollisuutta. :) Siihen asti, mukavia kokkaushetkiä! 

Kolmas välidieettiviikko: Reissaamisen haasteita

Moi!

On taas aika kirjoitella kuulumisia siitä, miten mun dieetti on sujunut. No tän vois kertoa aika lyhyesti ja ytimekkäästi niille, jotka tietää kuinka hauskaa on reissata työn takia, viettää hotellissa viikko ja tehdä töitä samalla kun yrittää pitää kiinni treeni- ja ruokarytmistä. Ne jotka ei tiedä, voivat varmaan aika hyvin kuvitella! Mutta koska tää on blogi, niin tarkoitus on nyt kertoa miten oon saanut tän reissaamisen yhdistettyä mun dieettiin...

Lisätään kuitenkin tämän reissaamisen ja dieetin haasteisiin vielä yötyö, joka tarkoittaa siis yksinkertaisesti rytmin täydellistä pyörähtämistä ympäri ja kropan turpoamista, jumittumista ja kuivumista. Esimerkiksi. (Aaargh!)

Sitten voisin huomauttaa, että hotellissa on yleensä aika rajalliset ruuan säilytysmahdollisuudet, joten tarvitaan vähän luovuutta aterioiden koostamisessa. Sen päälle voidaan alkaa miettimään millaista dieettiruokaa Amarillosta saa (kun se yksi ateria tulee päivässä aina sieltä).

Tällaisia näistä mun tilauksista sitten lopulta kehkeytyi:

Kaikki tämä huomioon ottaen on sanottava, että mulla on mennyt tää viikko ihan kivasti! (Uskokaa tai älkää!)

Mulla on teille kaksi sanaa : ProMeal ja couscous (vai kuskus, miten se kirjoitetaan?!). Niin, ja vedenkeitin!

Mä siis oon elänyt hotelliaamiaisen ja protskusheikki-iltapalan lisäksi Supermassin ProMealilla sekä Amarillosta haetulla salaatilla, protskun lähteellä ja couscousilla jonka sit mittasin ja valmistin huoneessa. Helppoa kuin heinän teko! Ja nou stress! ;) Lauantaina palkinnoksi sain sitten yhden herkkuruoan, joka kieltämättä oli ihan tervetullut:

Lisäksi sain reenikaverin mukaan ja pääsin aika hyvin nyt reenille! Vapaapäivän aktiviteetiksi tuli koipitreeni äijäsalilla, joka tuntui kyllä vielä aika mukavasti kaksi päivää treenistä kun mukana oli todellinen orjapiiskuri kaverina (lue: en kävellyt kunnolla kahteen päivään). Toinen treeni tehtiin käsille ja olkapäille tyhjällä salilla viiden maissa aamulla töiden jälkeen, kun rytmit oli jo ihan sekaisin muutenkin. Sen jälkeen hotelliaamiaisen kautta nukkumaan. Ei paras mahdollinen skenaario, mutta tulipahan tehtyä.

Tilanne peilikuvan kanssa on kuitenkin yllättänyt, kun kaikesta huolimatta (ja luultavasti kiltisti ohjeiden noudattamisesta johtuen, oletan) se tuntuu menevän koko ajan eteenpäin - oikeaan suuntaan vieläpä. Ensi viikon jälkeen katsastetaan sitten vähän niitä puntarinkin lukemia, ovatko ne samaa mieltä kuin peilikuva. :)

Älä tee fitneksestä vaikeampaa kuin se on - Suvin niksinurkka

Moikka! 

Ensin vähän kuulumisia matkan varrelta. Tiiättekö sen kun kotiudutte reissusta ja vastassa on "The Manflu"? Tiiättehän te mikä on The Manflu? Se on se kun pienestä flunssasta, tukkoisesta nenästä tai yskänpuuskasta tekee kuolemaa ja makaa sohvalla valittaen kuinka kamalaa se on.

Mulle kävi näin kun tulin Seinäjoelta. Se oon vaan meidän perheessä mä joka kärsii siitä The Manflusta, ja nyt mä oon ihan kuoleman kielissä (mun nenä vuotaa, ja menee punaiseksi kun niistän niin paljon enkä pääse edes treenaamaan). Nyt kun eilinen tentti on ohi, niin mulla on aikaa ajatella tässä sohvalla maatessa kaikkea tosi jännää. ---> Kirjoitan teille postauksen siitä, onko se fitness nyt oikeasti niin hankalaa kuin kuvitellaan!

Ruokapreppaukset

Porukka tuntuu käyttävän tosi paljon aikaa ruokapreppauksiin, toisin sanottuna niihin seuraavan päivän ruokiin edellisenä iltana. Tehdään ruoka, ja jaetaan ne puntarin kautta valmiisiin annosrasioihin. Joo, jee, mahtavaa. Mäkin oon tehnyt niin. Siinä menee mulla ainakin aina tosi paljon aikaa kun tekee kaiken alusta loppuun joka päivä, ja koska oon vähän laiska niin mielelläni pääsisin vähemmällä. Tuo yllä oleva kuva oli viikonlopun työkeikkaa varten, ja kyllä mulle ihan riitti noidenkin väsääminen!

Ruuan laittaminen

Ruuan laittaminen voi olla sellainen rutiininomainen suoritus, jonka tekee joka ilta, tai aamu - miten vaan. Mutta jos haluais päästä vähän helpommalla, niinkö minä, niin vois tehdä ruuan vaikka pari kertaa viikossa ja loppuajan vois vaan napata rasiasta valmiit ruuat lautaselle ja mikroon. Säästät paljon aikaa ja energiaa ja hermoja, jos sattuu ettet oo oikein ruuanlaittointoinen. 

Tuosta kun (jos oikein tarkka haluaa olla) punnitsee kokonaispainon ja jakaa sen painon neljään osaan niin 400g jauhelihapaketin saa jaettua höysteineen soppeleiksi annoksiksi. Tai sit vaan raakasti jakaa tuon pannullisen neljäksi osaksi ja tadaa - sulla on neljä annosta valmiina syötäväksi! Kokonaisannos kun on oikean kokoinen, niin se että aamupäivällä tulee muutama gramma enemmän ja iltapäivällä pikkuisen vähemmän, ei sitä kokonaiskuvaa kaada. Riittää että saat oikean määrän päivän aikana oikeita asioita. Jos siis ei hifistellä aivan kisadieettimeiningillä. 

Sitten voi olla, että on kiire eikä ehdi/jaksa/halua alkaa kokkailemaan. Onko olemassa fitness-ihmisten pikaruokaa? No on. 

Meidän Cittarista ainakin saa tuota mun aiemminkin kehumaa kanaa, joka on siis valmiiksi kypsennettyä kanaa pakastepussissa. Aivan mahtavaa kamaa! Tietysti se nyt on vähän eri kuin kotimaisen lähitilan vapaana kasvanutta kananpoikaa, mutta vaihtoehtona ja hätävarana oikein toimiva ratkaisu. Riisit ja kasvikset messiin, mikroon ja vähän mausteseosta päälle, ja tadaa - taas on ruoka valmista! :) 

Perhe jossa muut ei syö fitnesstä?

Mitäs sitten kun perheessä on vain yksi joka syö fitness-ruokaa? Paljon kuulee sitä että on niin vaivalloista tehdä useampi ruoka, itselle yhdenlaista ja muille toisenlaista ruokaa. Että siihen se tökkää se fitness-elämä kun ei jaksa kun siitä on niin paljon vaivaa. No antakaas kun mä kysyn:

(Kuva on huono, sillä se on otettu mun fitness-elämän alkutaipaleella ja mulle oli silloin vielä tosi helppo ratkaisu syödä rahkaa - ymmärrän silti, että rahka ei uppoa kovinkaan monelle, joten KUVITELLAAN nyt, että rahkapurkkien tilalla on kasviksia. No niin, ja asiaan.)

Mitä tässä kuvassa olevista raaka-aineista on sellaisia, joista ei voisi kuka tahansa tallaaja tehdä ruokaa ja syödä hyvällä omallatunnolla mahansa täyteen? Vaihda kanan tilalle vähärasvainen jauheliha, possunliha tai vaikka ihan lohi. Riisin sijaan vois laittaa makaroonia tai vaikka pottuakin ja kasvikset voi olla tuoreita tai pakastepussisekoitusta. Vieläkö on terveellistä? No vielä. Eikö vieläkään kelpaa fitnesstä välttelevälle perheenjäsenelle? Jos ei, niin mitä ihmettä ne sitten syö? Tää kun on mun mielestä ihan normaalia ruokaa. Kyse on vain siitä, miten paljon mitäkin syö, että ne sopii niihin paljonpuhuttuihin (mörkö)makroihin.

No joku tietysti sanoo, että tää on tosi tylsää ruokaa, kun pitää kuiviltaan syödä aina samaa. Katsotaanpa. 

Näyttääkö tylsältä? Nää on mun superkokkimaisella taituruudella nopeasti väsättyjä ateriakokonaisuuksia, joissa on yksi asia joka tekee niistä syötäviä: Mausteet! Niitä on tarpeeksi paljon, jotta ruuat maistuu joltain ilman niitä kermakastikkeita joita olin aina ennen käyttänyt. 

En oo ikuisiksi ajoiksi kuitenkaan hylännyt kastikkeitakaan; tomaattikastike syntyy kätevästi lisäämällä tomaattimurskaa ja mausteita, nam. Ruskeakastike vaatii jauhoja ja vettä. Ja taas on hyvää kun lisää mausteita! Sitten on vielä tietysti nää aasialaisvaikutteet, jotka sopii kanan kanssa kuin nenä päähän. On inkivääritahnaa, sitruunaruohotahnaa ja garam masalaa, sweet chiliä, soijaa ja osterikastiketta, jotka tuo makua ruokaan kuin ruokaan. 

Jos siellä ruudun takana istuu joku, joka on sitä mieltä että fitness on hirveetä itsensä ruoskimista, itsekuria ja kamalaa itsensä kidutusta (vähintään), niin miltä nää mun safkat sun mielestä näyttää? Voisitko syödä näitä vai tuntuuko siltä, että koska nää on nyt nimetty fitnessruuiksi, niin niitä ei voi enää mitenkään syödä? En usko. (Vaikka myönnän, etten oo mikään kokki kolmonen ja siksi varmaan huonoin mahdollinen esimerkki hyvän fitnessruuan suhteen...)

Näitä kun väsää valmiiksi jääkaappiin niin voi olla, että hyvä perusruoka jota sä syöt, eksyy myös muiden perheenjäsenten ruokalautasille ihan huomaamatta. Eikä se välttämättä haittaa yhtään, jos lapsetkin oppii syömään normaalia, terveellistä ruokaa niiden einesten sijaan, tai kaverit huomaa tarjoilemasi illallisen muodossa, että hyvä voi olla myös terveellistä. Tärkeintä on huomata, että jos ei rajoita itseään liikaa, ja tee siten elämästään tarpeettoman hankalaa, terveellinen ruokavalio tulee mukaan elämään ihan huomaamatta.

Entäs reissusyömiset?

Helposti reissuun lähtö stressaa fitnessihmistä kun noiden ruokavalioiden kanssa yrittää tasapainotella. Jos päivässä syö 5 kertaa, ei kaikkia niitä viittä kertaa voi syödä ravintolassa. Mikä avuksi? 

No mä oon mun reissuilla lähtenyt liikkeelle mahdollisimman helpon kautta, ja yrittänyt olla luomatta liikaa stressiä itselleni niistä syömisistä. Syön aamupalan hotellissa, ja yritän tehdä siellä hyviä valintoja. Mun maailma ei kuitenkaan kaadu siihen, jos joskus otankin proteiinin lähteet pekonista ja paistetuista munista ja hiilarit hedelmistä ja mehuista kaurapuuron sijaan. Annan itselleni sen anteeksi ja jatkan matkaa. Seuraavat 2 ruokaa syön eväistä:

Eväät, jotka on suunniteltu mulle sekä toteutuksellisesti, että psyykkisesti helpoiksi toteutaa, tulee helpoiten myös syötyä. Joskus on kiire tai väsy, joten isoja annoksia en ehdi/malta/jaksa syödä. Silloin vedetään joku ai-kauhee-niin-kamala protskupatukka tai jotain erinäisiä protsku-hiilarijuomia. Sitten illalla syön ravintolassa ruuan ennen keikkaa, ja keikan jälkeen vedän vaan jonkun protskusheikin. 5 ruokaa syöty, tadaa. 

Ihan aina ei mee niin justiinsa, ei tuu syötyä just niin pilkulleen tai jää ruoka väliin. Entä sitten?  Ei sille aina voi mitään. Mutta jos ei onnistu tänään, niin huomenna voi yrittää uudestaan. Stressi on pahinta mitä voi itselleen tehdä, kun kyse on omista valinnoista joita teet juuri nyt. Fitneksen ei tarvitse olla hifistelyä tai stressin aihe, vaan se voi olla kivaa, hyvää oloa ja hyvää mieltä ja se voi tulla osaksi sitä omaa elämää ja arkea niin luonnollisesti kuin mikä tahansa muukin elämä. 

Mun neuvo teille: Ottakaa rennosti ja nauttikaa matkasta! Because you're worth it! ;) 

Tähän on varmaan hyvä päättää tämän päivän paatosteksti, nyt keitän itselleni kupin teetä ja kaivaudun takaisin peiton alle sairastamaan. :D

Aurinkoista syyspäivää! 

-Suvi

Dieettikuulumisia II: Mietintämyssy päähän, osa 1/3

 Moikka taas täältä diettaamisen eturintamasta, tavallisen elämän keskeltä!

Kun ollaan dieetillä ilman kisatavoitetta ja siis ihan muuten vaan kiristellään, on välillä ihan hyvä pysähtyä miettimäänkin, mitä on tekemässä. Tuossa pohdittuani pitkään tuli asiaa lopulta niin paljon, että jouduin jakamaan sen kolmeen osaan: Miksi? Mitä? Miten?

Yritän vastata, tai ainakin pohtia tässä tekstissä näitä kysymyksiä:

Miksi dieetti, tai miksi fitness ylipäätään? Onko se luopumista, vaatiiko se itsekuria, onko se turhamaisuutta vai onko sille jotain muuta syytä?

Vähän niinkuin tämä, tylsää dieettisapuskaa?

Niin. Yleinen mielikuvahan dieetistä on negatiivinen. Ollaan syömättä, syödään tosi tylsiä ruokia, on nälkä, mitään ei saa ja kaikki kiva kielletään.  Miksi sellaiseen kukaan huvikseen haluaa lähteä, jos se vaaka ei osoita yli satasta ja vaatekootkin on suhteellisen pieniä? Kieltämättä, jos asiaa ajattelee noin, niin kuulostaahan se aika typerältä! :) Mutta jos asiaa ei ajattelisikaan noin mustavalkoisesti, niin voi huomata, että on olemassa kultainen keskitie. Se tie, jossa mitään ei vedetäkään aivan äärimmilleen.

Aamupalaprosessi

Toisin kuin monet true fitnesspuput, jotka elää ja hengittää fitness-laiffii ja tutkii, rakentaa ja kokeilee erilaisia ruokavalioita, superfoodeja, jauheita, pillereitä, dieettaa ihan koko ajan ja rajoittaa kaikkea ihan vaan sen takia et niin kuuluu tehdä, mä yritän pitää rutiineista ja fitneksestä kiinni jotta se voi tukea mun normaalia, muuta elämää. :) Toivottavasti mä en nyt onnistu loukkaamaan ketään tuolla vähän kärjistetyllä kuvauksella, en tosiaan tarkoita että sekään olisi väärin tai jotenkin huono valinta. Mulla ei vaan aika ja mielenkiinto riitä ihan niin pitkälle, että hifistelisin koko ajan jotain mahtavia ja siistejä jauheita jotka maistuu ihan kamalalle. Mut mä en sitten tiedä, olenko mä lainkaan mikään true fitnesspupu. ;) Mä koen, että elämä tapahtuu sen fitneksen lisäksi kaikessa muussakin, mitä mä teen. Oon vähän vanhanaikainen, ja tykkään semmoisesta plain simple- tyyppisistä ratkaisuista. Mä en harrasta polvitukia, painonnostovöitä, salihanskoja, maca-jauheita tai muita hässäköitä. En voi käsittää, miten joku jaksaa tehdä joka aamu jonkun aamiaissmoothien viidestä eri superfood-jauheesta ja banaanista. Mulle on hyvä saavutus jos mä jaksan väsätä sen puuron, muistan lisätä sinne sen öljyn ja vielä huomaan laittaa oikean määrän protskujauhetta siihen. Kahvinkeittokin on jo tarpeeksi vaativa projekti aamuisin... en tosiaan siis oo mikään aamu-ihminen! :D 

Nam!

Mulle tulee kuitenkin tästä elämäntavasta hyvä olo, se tasapainottaa niin henkistä kuin fyysistäkin oloa. Se ei ole stressin aihe, kun en suostu siitä stressiä ottamaan! Miksi pitäisi? Miksi elämäntavasta ylipäätään pitäisi stressata? Kyseessähän on aivan oma valinta, miten on halunnut elämäänsä viettää. Joka päivä, joka hetki, on vastassa uusi valinta. Se, minkä valinnan mä milloinkin teen, määrittelee sen olenko tyytyväinen elämääni vai en. Mä haluan elää sellaista elämää, jossa pystyn seisomaan kaikkien valintojeni takana. Esimerkiksi: Mä oon dieetillä, mutta söin eilen puolikkaan Tuplan. Se ei kaada maailmaa, ja pystyin ilomielin antamaan itselleni luvan poiketa vähän dieetistä - enkä edes nähnyt asiasta painajaisia yöllä! :D

Niin. Miksi sitten dieettaan? No, miksi en? Tietysti on kiva katsoa itseään peilistä, ja tutkiskella mitä muutoksia tämän prosessin aikana kehoon tulee. On kiva kaivaa kaapista bikinit kesää varten esiin ja kokeilla niitä päälle huomaten, että hyvältä näyttää! Olin niin turvoksissa kiertueen jälkeen, että olo oli ikävä ja turpea. Ei ollut kiva olla! Housuja ja paitoja piti asetella päälle, ettei turvotus rönsyilisi housurajan päälle. Ei se ole kivaa! Tiesin, että pienellä kiristelyllä saan turvotuksen laskemaan, ja kiva olisi kurkata sen kaiken löysän alle, ja katsoa mitä parin vuoden treenaamisella on saatu aikaan. Ajatus siitä, että se on mahdollista, että minä pystyn siihen, ja että se ei ole ihan mahdottoman suuren työn takana, tuntui mukavalta! Joten, miksi ei? Joku saattaisi varmaankin sanoa, että sehän on narsismia, että tykkää ihailla itseään, mutta kukapa ei oman työnsä tuloksia haluaisi ihailla? Toisilla se on itsetehty kakku, tai itse veistetty vene, minulle se on projekti kroppa! :) 

Tadaa, kaksi viikkoa dieettiä ja hyvin näyttäis potkivan! :)

Ai mitenkö se projekti kroppa oikein sitten edistyy? No, täältä pesee! 

Treenit on sujuneet aina vain paremmin ja paremmin! Nautin taas siitä tunteesta, että saan antaa kaikkeni, ja annankin! Mulle jo vähän taas naurettiin yhdellä salireissulla, kun tulin taas hirveän keskittyneenä ja melkein raivolla tekemään jalkatreeniä! :D No hyvähän se on ettei sitä oteta pahalla, kaippa nuo tutummat salityypit alkaa jo tottumaan siihen, että joskus ei vaan lähe ilman pikku kurttua otsassa - sillä jalkatreenillä saatiinkin aikaiseksi taas oma painoennätys prässissä, vaikka ei ollut ihan niin tarkoitus alkaa riehumaan. :P Mutta jos kroppa sanoo "yea" ja pää sanoo "hell yea" niin silloin on parempi antaa mennä vaan! 

Pepputreeniä uudella laitteella!

Tästä tulee vähän perverssi olo, mutta kyllähän toimii ja hyvin! Aaah! :P

Namnam, kyllä pehvaa hellitään - salille oli tullut toinenkin pehvankasvatuslaite!

Harjoittelussa vielä sen oikean tuntuman saaminen, mutta ihan mahtislaite silti! <3

Ruokailut sujuu tosi kivasti! Tämän viikon alussa tehtiin eka pudotus kaloreihin, ja fiilis on ollut tosi hyvä. Ruokkis piti kyllä sitten laskea uusiksi, kun oli pakko ottaa välipalalta mun rakastamat leivät pois kun ne tuntui turvottavan vähän liiankin kanssa. Ei sovi entiselle leipärohmulle leivät enää, ei! Oh well, no can do! Laitoin testiin sitten Mannisen Protein Puddingin josta tein protskupannareita, ja ai kiesus ko oli hyvvää! :) Tässäpä vähän kuvia mun dieettiruuista, oon niistä aktiivisesti räpsinyt kuvia niinkö kunnon fitnesspupun kuuluukin, mutta pitäähän ne tännekkin laittaa! :D En jaksa liikoja stressailla noista ruuista, pääasia et määrät on oikein ja oikeat ruuat tulee syötyä oikeisiin aikoihin, maku on jostain syystä ollut nyt kyllä yllättävän jees silti! Johtuu varmaan siitä, että puhdas ruoka tuntuu ja maistuu taas pitkästä aikaa niiiiin hyvälle! :)

Kiireisen fitnesspupun pikaruokaa: Valmiiksi paistettuja kananpaloja pakkasesta lautaselle, lisää riisi ja kasvikset ja mikroon! Valmista HETI.

 

Kas näin!

Ja näin!

Etuja (vai haittoja??) valmentajan asumisessa saman katon alla? :P J otti asiakseen varmistaa, että tulosta tulee! :D Ihana <3

Ihania protskupannareita välipalaksi, nam! Ei tää dieetti nyt aivan kurjaa ole!

Hei, niin ja kun oon avautunut mun pöksyongelmista täällä (Esimerkiksi täällä), niin laitetaanpa päivitystä silläkin saralla kehiin! :) Mä hankin nimittäin ensimmäiset pitkästä aikaa sopivat, kivat, joustavat, mukavat ja aika vähän pehvan kohdalta alaspäin valuvat housut: Drome Zipper Pantsit! Jes! Taas ollaan ihmisten lailla normaaleissa housuissa, eikä tarvi miettiä mistä löytäis tarpeeksi pitkiä paitoja legginssien kanssa pidettäviksi ettei kukaan luule et pehva paljaana kuljen kalsareissa pitkin kyliä! :D Parasta!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän tämän katsauksen, palaan asiaan kunhan osa 2/3 valmistuu. Sitä odotellessa muista tsekkailla Instasta kuulumisia kuvien muodossa. :)

Fitnesspupun Tunnustuksia: "Paljastan (melkein) kaiken!!"

On aika tunnustaa kaikki. Aloittaa puhtaalta pöydältä. Ripittäytyä fitness-tuolissa. Se on tehtävä tänään, jotta huomenna voin aloittaa alusta hyvällä omallatunnolla.

Olen elänyt epäfitness-elämää, kaksi kuukautta elämästäni olen eksynyt fitneksen tieltä, ja rikkonut kaikkia terveellisen elämän säännöstöjä vastaan. Nyt tunnustan teille kaiken - kerron syyt ja seuraukset ja esitän katuvaa, niinkö kiltit fitness-tytöt tekkee. 

Takana on siis kaksi kuukautta Amarillo-kiertuetta, ja siis siksi kaksi kuukautta Amarillon herkkuruokia, epäsäännöllisiä ruoka-aikoja, epäoptimaalisia matkaeväitä, pitkiä ja kiireisiä työpäiviä joista koostuu kolmessa päivässä keskimäärin 35h töitä, tuhansia kilometrejä ja viikoilla koulua, kotia, parisuhdetta, koiria..... Mutta ei salia. 

Siis PALJON tätä:

 Ja TOSI vähän tätä:

 Mihin tämä kaikki on siis johtanut? Mitä se kaikki merkitsee? Mitä kahden kuukauden mättämisellä, epäfitnessmäisellä elämällä ja sillä kuuluisalla repsahduksella saa aikaan? No tässä on lopputulos: 

Vielä viikko kiertueesta, ja jäljellä on massiiviset silmäpussit. Itseasiassa, kahdet per silmä. Mun ennätys! ;)

"Ai tälleenkö se sivupose menee, ääk, apua mä en osaa!!"

Äässi on kasvanut, mutta vähän väärällä tavalla. Vanhat kunnon jenkkikset on palanneet!

Siinä se on, koko komeus esiteltynä teille. No pain, no gain, ja silleen, joten: josko sitten tästä eroon?

 Homman nimi on siis seuraava: Lopputuloksesta tuleekin lähtöpiste. Ai mitä se tarkoittaa? No tätä!

Salaisuuksia suunnittelemassa tuo rakas valkkuni. Ja mitäs sieltä sitten ois luvassa?

No tätä! Tadaa! Kiristelydieetti julistetaan täten alkavaksi heti maanantaista lähtien!! 

Siinä se tuli, nyt se on julkista! Dieetti on nyt virallisesti julkistettu, ja kahden kuukauden syöpöttely otetaan takaisin korkojen kera! No ei vaan, tää ei ole mikään kisadieetti, eikä siis haeta mitään muuta kuin pientä kiristelyä että saatais taas vähän meininkiä tähän hommaan. 

Joskus elämä menee fitneksen edelle, ja tänä keväänä elämä meni todellakin fitneksen edelle. Mahdollisuuksia, tai edes henkilökohtaisia resursseja ei treenaamiseen ja ruokavalion täydelliseen ylläpitämiseen ei todellakaan ollut. Oli valittava, stressaanko kaksi kuukautta jokaisesta valinnastani, keskitynkö vähäisenä vapaa-aikanani treenaamaan verenmaku suussa kaikkia niitä herkkuja pois elimistöstäni, vai keskitynkö tärkeämpiin asioihin. Tottakai elämäntapana fitness on tärkeä ja lähellä sydäntäni, mutta vaikka kyse on omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta, niin yhtä lailla kyse on siitä, miltä peilikuva näyttää. Se peilikuva ei (uskokaa tai älkää) olekaan yhtäkkiä ihan niin tärkeä kun tajuaa, että yhteiset tunnit rakkaiden kanssa on laskettavissa viime viikolta yhden käden sormilla. Kiertueen aikaisesta elämästä tuli selviytymistaistelua jotta selviää sen loppuun saakka. 

Ja vihdoin, tässä ollaan! Vapaana kuin taivaan lintu! Joten projekti keho on jälleen käynnissä! :) Ja se juttu, mitä kutsutaan elämäksi!! Joo, se on melkoisen siisti juttu, se! Mä aloitin sen jo eilen viettämällä vapaata lauantaita Junnun kanssa. Tänne meidän kulmille avattiin Fitnesstukun liike, jossa käytiin ihmettelemässä ja kuolaamassa kaikkia kivoja juttuja mitä sieltä löytyi. Ja löytyihän sieltä! Motivaatio uuteen alkuun! ;)

Better Bodiesin takki niskaan ja yritän edes näyttää taas vähän sporttiselta! :D

Ihana kevätsää, ja meikkis on ihan intopiukeena. :D

Ja mitä, miksi sitä motivaatiota tarvitaan? Miksi kiristellään ihan ookoo peruspirkon kroppaa, kun ei oo kerta kisoja tai kisadieettiä? No, miksi ei! ;) Ei aina tarvitse vetää verenmaku suussa, olla tähtäämässä kisalavoille voidakseen tehdä jotain mistä nauttii. Innostun ajatuksesta, että voin haastaa itseni ja katsoa mihin saakka rahkeet riittää - en tarvitse muita sanomaan kelpaanko, enkä mielestäni ole siitä riippuvainen, että olenko tarpeeksi laiha/lihaksikas/sporttinen/oikeanlainen kelvatakseni itselleni. Kyse ei ole siitä, kelpaanko itselleni tai muille. Kyse on siitä, että voin saavuttaa asioita omilla ansioillani ja se on mielestäni kiinnostavaa ja jännittävää. 

Tiedän, että monien mielestä dieetti, se kiristelykin, kuulostaa pahalta, pelottavalta, turhalta ja niin edelleen. Tiedän sen, sillä saan melkein työkseni puolustella tätä lähipiirilleni. Ei se mitään, minäpä kerron! En tee tätä terveyteni uhalla, enkä riskeeratakseni terveyteni tai hyvinvointini. En ole bikini fitness- typy menossa kisoihin, eikä näinollen dieettinikään ole sitä. Ei ole tekorusketusta, ei luurankomaista olemusta, ei näännyttämistä tai itsensä kiduttamista. On vain ruokavalion rajoittamista, liikunnan lisäämistä ja omien rajojen ja oman kropan testaamista. 

Ei. Tästä ei taatusti tule helppoa - aivan satavarmasti tulee vaikeita päiviä, jolloin tekisi mieli jotain hyvää, jotain muutakin kuin riisiä parsaa ja kanaa. Tai sitten ei vaan kiinnostaisi lähteä salille. Tekisi mieli suklaata. No ihan mitä vaan! Mutta tästä se alkaa, ja katsotaan mihin päästään toukokuun loppuun menessä! 

Tästä alkaa siis matkani kohti näkyviä vatsalihaksia, kireää bebaa, kireitä hermoja (??) ja unelmakroppaa (for now)! Tarvitsen varmasti tukea ja kannustusta, kun kirjoitan matkastani täällä - luotan siis sinuun, lukijani! Hyppää mukaan seikkailuuni jossa nautin elämästä ja tutkimusmatkasta oman kroppani muutoksiin! :)