Fitnesspupun Tunnustuksia: "Paljastan (melkein) kaiken!!"

On aika tunnustaa kaikki. Aloittaa puhtaalta pöydältä. Ripittäytyä fitness-tuolissa. Se on tehtävä tänään, jotta huomenna voin aloittaa alusta hyvällä omallatunnolla.

Olen elänyt epäfitness-elämää, kaksi kuukautta elämästäni olen eksynyt fitneksen tieltä, ja rikkonut kaikkia terveellisen elämän säännöstöjä vastaan. Nyt tunnustan teille kaiken - kerron syyt ja seuraukset ja esitän katuvaa, niinkö kiltit fitness-tytöt tekkee. 

Takana on siis kaksi kuukautta Amarillo-kiertuetta, ja siis siksi kaksi kuukautta Amarillon herkkuruokia, epäsäännöllisiä ruoka-aikoja, epäoptimaalisia matkaeväitä, pitkiä ja kiireisiä työpäiviä joista koostuu kolmessa päivässä keskimäärin 35h töitä, tuhansia kilometrejä ja viikoilla koulua, kotia, parisuhdetta, koiria..... Mutta ei salia. 

Siis PALJON tätä:

 Ja TOSI vähän tätä:

 Mihin tämä kaikki on siis johtanut? Mitä se kaikki merkitsee? Mitä kahden kuukauden mättämisellä, epäfitnessmäisellä elämällä ja sillä kuuluisalla repsahduksella saa aikaan? No tässä on lopputulos: 

Vielä viikko kiertueesta, ja jäljellä on massiiviset silmäpussit. Itseasiassa, kahdet per silmä. Mun ennätys! ;)

"Ai tälleenkö se sivupose menee, ääk, apua mä en osaa!!"

Äässi on kasvanut, mutta vähän väärällä tavalla. Vanhat kunnon jenkkikset on palanneet!

Siinä se on, koko komeus esiteltynä teille. No pain, no gain, ja silleen, joten: josko sitten tästä eroon?

 Homman nimi on siis seuraava: Lopputuloksesta tuleekin lähtöpiste. Ai mitä se tarkoittaa? No tätä!

Salaisuuksia suunnittelemassa tuo rakas valkkuni. Ja mitäs sieltä sitten ois luvassa?

No tätä! Tadaa! Kiristelydieetti julistetaan täten alkavaksi heti maanantaista lähtien!! 

Siinä se tuli, nyt se on julkista! Dieetti on nyt virallisesti julkistettu, ja kahden kuukauden syöpöttely otetaan takaisin korkojen kera! No ei vaan, tää ei ole mikään kisadieetti, eikä siis haeta mitään muuta kuin pientä kiristelyä että saatais taas vähän meininkiä tähän hommaan. 

Joskus elämä menee fitneksen edelle, ja tänä keväänä elämä meni todellakin fitneksen edelle. Mahdollisuuksia, tai edes henkilökohtaisia resursseja ei treenaamiseen ja ruokavalion täydelliseen ylläpitämiseen ei todellakaan ollut. Oli valittava, stressaanko kaksi kuukautta jokaisesta valinnastani, keskitynkö vähäisenä vapaa-aikanani treenaamaan verenmaku suussa kaikkia niitä herkkuja pois elimistöstäni, vai keskitynkö tärkeämpiin asioihin. Tottakai elämäntapana fitness on tärkeä ja lähellä sydäntäni, mutta vaikka kyse on omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta, niin yhtä lailla kyse on siitä, miltä peilikuva näyttää. Se peilikuva ei (uskokaa tai älkää) olekaan yhtäkkiä ihan niin tärkeä kun tajuaa, että yhteiset tunnit rakkaiden kanssa on laskettavissa viime viikolta yhden käden sormilla. Kiertueen aikaisesta elämästä tuli selviytymistaistelua jotta selviää sen loppuun saakka. 

Ja vihdoin, tässä ollaan! Vapaana kuin taivaan lintu! Joten projekti keho on jälleen käynnissä! :) Ja se juttu, mitä kutsutaan elämäksi!! Joo, se on melkoisen siisti juttu, se! Mä aloitin sen jo eilen viettämällä vapaata lauantaita Junnun kanssa. Tänne meidän kulmille avattiin Fitnesstukun liike, jossa käytiin ihmettelemässä ja kuolaamassa kaikkia kivoja juttuja mitä sieltä löytyi. Ja löytyihän sieltä! Motivaatio uuteen alkuun! ;)

Better Bodiesin takki niskaan ja yritän edes näyttää taas vähän sporttiselta! :D

Ihana kevätsää, ja meikkis on ihan intopiukeena. :D

Ja mitä, miksi sitä motivaatiota tarvitaan? Miksi kiristellään ihan ookoo peruspirkon kroppaa, kun ei oo kerta kisoja tai kisadieettiä? No, miksi ei! ;) Ei aina tarvitse vetää verenmaku suussa, olla tähtäämässä kisalavoille voidakseen tehdä jotain mistä nauttii. Innostun ajatuksesta, että voin haastaa itseni ja katsoa mihin saakka rahkeet riittää - en tarvitse muita sanomaan kelpaanko, enkä mielestäni ole siitä riippuvainen, että olenko tarpeeksi laiha/lihaksikas/sporttinen/oikeanlainen kelvatakseni itselleni. Kyse ei ole siitä, kelpaanko itselleni tai muille. Kyse on siitä, että voin saavuttaa asioita omilla ansioillani ja se on mielestäni kiinnostavaa ja jännittävää. 

Tiedän, että monien mielestä dieetti, se kiristelykin, kuulostaa pahalta, pelottavalta, turhalta ja niin edelleen. Tiedän sen, sillä saan melkein työkseni puolustella tätä lähipiirilleni. Ei se mitään, minäpä kerron! En tee tätä terveyteni uhalla, enkä riskeeratakseni terveyteni tai hyvinvointini. En ole bikini fitness- typy menossa kisoihin, eikä näinollen dieettinikään ole sitä. Ei ole tekorusketusta, ei luurankomaista olemusta, ei näännyttämistä tai itsensä kiduttamista. On vain ruokavalion rajoittamista, liikunnan lisäämistä ja omien rajojen ja oman kropan testaamista. 

Ei. Tästä ei taatusti tule helppoa - aivan satavarmasti tulee vaikeita päiviä, jolloin tekisi mieli jotain hyvää, jotain muutakin kuin riisiä parsaa ja kanaa. Tai sitten ei vaan kiinnostaisi lähteä salille. Tekisi mieli suklaata. No ihan mitä vaan! Mutta tästä se alkaa, ja katsotaan mihin päästään toukokuun loppuun menessä! 

Tästä alkaa siis matkani kohti näkyviä vatsalihaksia, kireää bebaa, kireitä hermoja (??) ja unelmakroppaa (for now)! Tarvitsen varmasti tukea ja kannustusta, kun kirjoitan matkastani täällä - luotan siis sinuun, lukijani! Hyppää mukaan seikkailuuni jossa nautin elämästä ja tutkimusmatkasta oman kroppani muutoksiin! :)