Dieettikuulumisia: Ei se paino vaan se tunne

Morjensta taas kaverit! Nyt sitten teidän kaikkien kauheasti odottamia dieettikuulumisia, osa I:

Dieettiä on nyt kulunut 1.5 vkoa. Mitä tässä ajassa on tapahtunut? No eipä paljoa, mutta silti vaikka mitä! Ai mitä niin?

Aloitetaan treeneistä:

Viime viikolla treenit sujui tahkeasti, tauon jälkeen voimatasot ja tuntuma oli huonontunut ja siksi treeni oli vähän tuskaista. Viime viikon selkätreeni oli vähällä saada turhautumisen kyyneleet silmiin jo salilla, kun taljassa nousi paaljon ohuemmin levypainopakkaa kuin ennen kiertuetta. Selkätreeni on ollut mulle aina aika raivokas treeni, tykkään treenata sitä lujaa ja vimmalla, kun se menee muuten niin helposti siihen hifistelyyn ja tuntuman hakemiseen. Juu, sekin on tärkeää, mutta kun on kovan treenin aika ja tekniikka periaatteessa kunnossa, niin silloin ois parempi vaan painaa menemään lujaa. Ylätalja on ollut aina mun lemppariliike, siinä oon aina saanut tosi hyvän tuntuman jo lämmpärisarjoissa. No ne työsarjat on ennen taukoa menneet sitten sen kymmenen-kakskyt kiloa suuremmilla painoilla ja ai että mulla harmitti nyt, kun hampaat irvessä vedän pienenpientä pakkaa! 

Jalkatreenit meni samaten varovasti, vimmalla taistelin pääni sisällä että jaksanko, kun pää sanoi etten jaksa ja kroppa tuumasi että sattuu, ja keskenhän ne sarjat taisi jäädä. Harmitti. Minä ja treenin aikainen kipu ei olla enää kavereita. Ennen sain ne kiksit siitä, nautin, suorastaan hymyilin kun sattui ja poltti lihasta. Sehän tarkoitti sitä, että perille meni ja tekniikka toimi kun kerran tuntuu justiinsa siellä missä piti. Mahtavaa. No, eipä ollut enää. Nyyh! 

Junnu yritti lohduttaa mua muistuttamalla: "Ei se paino, vaan se tunne". Niin, en ole painonnostaja, tää ei oo voimalaji, ja hermotus tulee takaisin sinne lihakseen pikkuhiljaa. Mulla on mahdollisuus ottaa nyt kaikki hyöty tästä ja jaada jaada. (mullekaikkitännehetinyt-minä ei nyt ihan purematta niellyt tätä, vaikka tottahan se lienee... :D )

Viime viikon torstaina kävin sitten vieraissa! ;) Kaverini "Hyppyripylly" Operaatio Hyppyripylly- blogista haastoi minut mukaan tempaukseen, jossa käytiin kiinteytystunnilla, siis ohjatulla jumppapumppa- tunnilla ihmettelemässä ja heilumassa.

Se oli ihan hauska välihyppy rennompaan liikkumiseen, missä ei hinkattu tekniikoita tai stressattu muusta kuin siitä, meneekö jalat solmuun hyppiessä. Liikunnan iloa - eli juuri sitä mitä kaipasinkin tähän väliin! Vielä käytiin tutustumassa samassa paikassa sijaitsevaan viihde/urheilu/liikuntakeskukseen SuperParkkiin (lapsille ja ehkä vähän aikuisillekkin sopiva rellestyspaikka) missä oli jos jonkinnäköistä hilavitkutinta ja aktiviteettia. :D 

Tän viikon maanantaina vedin johtopäätöksen, että pikkuhiljaa hyvä tulee - hyväksyin sen, että minä ja treenin aikainen kipu ei vaan olla kavereita vielä. Päätin lämmitellä sitä tarmolla ja vikitellä sen takaisin kaveriksi. Arvioitu kaverustumisaika saattais olla jossain tuolla ensi viikolla. No, kuinka ollakkaan. Mulla oli selkätreeni eilen, ja TADAA!!! Rakkaus lajiin, lihaksen poltteen ja kipeyden, kramppien ja kouristusten (tä, no en tiiä onko sellaisia mut rimmasi hyvin tässä) tunne sai aikaan mielettömän euforian ja nautinnon tunteen! JES!!! Hirveällä vimmalla marssin kansantalouden tentin ja laskentatoimen perusteiden jälkeen salille, iskin luurit korville ja annoin palaa! Ja miten mahtava fiilis oli vielä tänä aamunakin, kun selkä oli niin juntturassa, etten meinannut sängystä päästä ylös! :) (Kohta tulee varmaan joku valkotakkinen tyyppi hakemaan mut hoitoon...?) 

No sitte päästään ruokailuihin:

Alkukankeuksien jälkeen kroppa on alkanut toimia, ja vaikka kalorit ei vielä ole ollut kauhean matalalla, niin koska aineenvaihdunta on lähtenyt käyntiin niin nälkäkin on tullut tasaisin väliajoin muistuttelemaan ruoka-ajasta. Mahtavaa! Pikkuhiljaa kroppa alkaa palautua ja toimia niinkuin pitääkin, ja toimii kuin junan vessa. Ainoastaan kouluillat on hankalia, kun ruoka-aika olis keskellä tunteja ja tunnilla on nolo mussuttaa mitään. Odotan siis kotiin asti, ja jos treenit odottaa koulun jälkeen, niin pikana kotona ruuat nassuun ja maha täynnä sit vyöryn salille. Mutta mikäs siinä, nää on varmaan sit niitä pieniä henk. koht. valintojen hetkiä.... ;) Harjoitteluahan tämä on, että saadaan elämä sujumaan "optimaalisesti". Jos se koskaan on mahdollista! :D 

Painon eteneminen:

No tässäkin päästään sitten siihen otsikossakin olevaan aiheeseen! Taas:

Ei se paino vaan se tunne.

Paino putosi reippaasti aikataulun mukaan sellaiset 400g. Sitten se nousi 200g. Argh!! :D Tavoitteena olisi siis tiputella kahdeksan viikon aikana puolisen kiloa viikossa, ei mielellään enempää, sillä lihaksia (niitä työllä ja tuskalla rakennettuja, vielä lähes olemattomia) ei hirveästi tekisi mieli menettää. ;) 

Painon nihkeästä putoamisesta huolimatta peilikuva alkaa jo näyttää hivenen rohkaisevammalta. Jee! Puntari nurkkaan ja kuvia räpsimään! Ja peilin eteen ihmettelemään. The truth is out there, ja totta siellä kai jotain tapahtuu kun fiilinki on kuitenkin aika jees. Ja se fiilis kai se tärkein kuitenkin on, oli sitten dieetillä tai ei. ;) 

Hei ja seuratkaapa mun Instagram-tiliä, sieltä löytyy ajankohtaisempaa kuvamatskua pitkin viikkoja jos postaukset tänne venähtää. Saa niistä kuvista tykkäilläkkin, siis ihan rohkeasti vaan (kun ette tänne kummiskaan uskalla kommentoida vaikka niinkin saa tehdä) kun siitä saan tärkeää informaatiota siitä mistä te diggailette ja mistä ette niinkään - niin saadaan tännekkin sellaista sisältöä mikä teitä kiinnostaa ja/tai miellyttää teidän silmää. Tai sitten ei..! :P Joka tapauksessa, sivun ylälaidasta löytyy nykyään täppi josta löytää suoraan sinne mun instaan, ei muuta ko sinne vaan! :)

Nyt mä kotiuduin koulusta, nyt siis ruuat nassuun ja salille, mars! Kuvia ei tähän postaukseen näköjään juuri tullut, mutta lisäillään niitä vaikka huomenna... :)