Kuinka onnistut? Dieetin 6 sääntöä

Niin. Miten se dieetti onnistuu? Onko sen onnistuminen vaikeaa, kovan työn takana, tahtojen taistelua, kärsimystä ja tuskaa vaativa prosessi? Tätähän mä olen täällä miettinyt ennenkin, mutta nyt mä keräsin tähän omat mietteet siitä, miten dieetti onnistuu niin hyvin kuin sen voi saada onnistumaan. Tässä siis konkreettinen pohja (Hox. Minun mielestä!!) onnistuneeseen dieettiin:

1. Hanki hyvä ja luotettava valmentaja. Luotettava alleviivattuna, koska seuraavaa kohtaa et voi toteuttaa ilman täyttä luottoa valmentajaasi.

2. Luota valmentajaasi. Tämä on välttämätöntä, enkä voi tätä tarpeeksi korostaa, koska:

3. Tee juuri niinkuin valmentaja sanoo. Noudata ruokavaliota ja treeniohjelmaa juuri niinkuin valmentaja sanoo. Tässä kohtaa luottamus on tärkeä, jotta oikeasti annat valmentajan sanella sinulle kuinka dieettisi on tarkoitus toteuttaa.

Sokea ja tyhmä ei tarvitse silti olla. Kuuntele kroppaasi äläkä ohita sen varoitusmerkkejä jos homma meinaakin mennä metsään. Aina valmentajakaan ei tiedä, miten sinun kroppasi reagoi, eikä sinun kroppasi ole kone. Asiat voi mennä pieleen, ja tässä tapauksessa kun kyse on terveydestä, täytyy olla tarkkana ettei asiat mene kovin pahasti pieleen ennen kuin korjausliikkeitä tehdään. Terveys täytyy pitää etusijalla, laihdutus ja kiristelyt eivät saa mennä terveyden edelle KOSKAAN. Hyvä valmentaja kertoo ja selittää sinulle jokaisen muutoksen ja ohjeen, miksi tehdään ja mitä tehdään, ja mitä sillä yritetään saavuttaa. Silloin sinäkin tiedät, mitä kropallesi pitäisi tapahtua, ja mitä sille ei pitäisi tapahtua - et siis ole tekemässä mitään sokkona.

4. Lopeta ajatteleminen. Kun sinulla on hyvä valmentaja, hän hoitaa ajattelun sinun puolestasi. Sinun ei siis tarvitse alkaa kikkailemaan ruokavalion kanssa, eikä tehdä omia päätöksiä sen suhteen. Lataat vain lautaselle juuri sen verran ruoka-aineita kuin listassa lukee, etkä ala säveltämään yhtään mitään itse. Treenillä teet juuri sen mitä treeniohjelmassa lukee, etkä lähde oikomaan aerobisissa "kun tänään on tullut muutenkin aerobista jo..." - eikä niitä tarvitse omatoimisesti sinne ohjelmaan lisätäkään, enemmän kun ei aina ole paremmin. Kun ohjelmasta pidetään kiinni, on valmentajalla koko ajan käsitys siitä mitä on jo tehty, ja mitä voidaan vielä tehdä. Työkaluja pitää dieetillä vähän säästellä ja ammuksia säännöstellä, ettei heti alkutaipaleella olla käytetty kaikkia ja jäljellä ei ole enää mitään mitä käyttää loppurutistuksessa.

5. Älä stressaa. Okei, olet dieetillä. Pysähtyykö maailma sinun dieettisi ajaksi? Ei. Jatkuuko muu elämä dieettisi ajan, tuleeko kiireitä ja työtehtäviä, koulussa tenttijaksoja, jatkuuko kotijoukkojen elämä ja kotityöt? Kyllä. Entä sitten? No sitä sitten, että dieettaaminen voi olla koko elämä, ja upottaa sinut kuvittelemaan, että mitä enemmän sitä mietit ja siihen käytät aikaa, energiaa ja ajatustyötä, sen parempaa tulosta teet. Mutta kun se ei pidä paikkaansa. Syöthän sinä muutenkin joka päivä, ja oletettavasti, jos olet fitness-ihminen (tai jotain sinnepäin) niin syötpä sinä normaalistikin viisi kertaa päivässä. Käyt myös treenillä treeniohjelman mukaan. Mikä dieetillä sitten muuttuu? Ei mikään - paitsi jos annat oman asenteesi muuttua, ja silloin dieetistä tulee THE DIEETTI. Mitä se auttaa? Ei yhtään mitään. 

Tietysti dieetti on enemmän mielessä kuin normaali arkirutiini. Olisin tekopyhä, jos sanoisin ettei esimerkiksi omat mieliteot olisi vahvistuneet sen myötä kun kieltää itseltään kaikki herkut. Tottakai mulla tekee ihan hirveästi mieli herkkuja välillä. Mutta se on normaalia! Sekin on normaalia, ettei jokaiselle mieliteolle anna periksi, vaikkei millään dieetillä olisikaan. Mutta dieetin ei tarvitse muuttaa koko elämää vain sen takia, että syön tarkemmin kuin ennen. Tästä päästäänkin sujuvasti kohtaan 6.

6. Ota dieetti osaksi normaalia arkirutiiniasi. Toki seuraat kondiksen kehittymistä tarkemmin kuin offilla ja joudut suunnittelemaan ruokailusi tarkemmin kuin normaalina arkena. Mutta kyllä mulla ainakin on eväät kulkeneet mukana jo ennen dieettiäkin, ja silloinkin niitä on suurin piirtein mittailtu (tai ainakin arvioitu) kotosalla oikean kokoisiksi annoksiksi. Mikään ei sinänsä muutu, treenilläkin käydään ihan normaalisti. Aerobiset sujahtaa osaksi arkirutiinia, jos niistä ei tee liian isoa numeroa itselleen (tai muille) ja syömiset menee jo vanhasta tottumuksesta, määräthän niissä muuttuu. Kuulostaa helpolta, vai mitä? Niin se onkin. Se on kiinni vain sinusta itsestäsi, kuinka helppoa teet siitä itsellesi. 

Itsellä on takana pari kevyempää dieettiä, joista toinen on epäonnistunut niin surkeasti, että voisi kuvitella että kyseessä olisi ollut isompikin dieetti. Siinä ongelmana oli juuri nuo kohdat jotka ylempänä luettelin - tein itse silloin ne kaikki juuri päinvastoin!

Tämän kevään dieetti on sujunut... Niin, enhän mä olekaan pitkään aikaan tilannetta tänne päivittanyt! Te ette tiedäkään yhtään miten mulla tän dieetin kanssa tänä vuonna sujuu, kun ollaan menossa jo viikolla 12, ja viimeksi kerroin teille kuulumiset viisi (!!!) viikkoa sitten. Mitä viidessä viikossa on ehtinyt tapahtua?

No lähdetään nyt siitä, että tuon ylläolevan listan kirjoitan täysin omakohtaisten kokemusten perusteella. Ne on ne kohdat, joista olen itse yrittänyt pitää kiinni koko tämän dieetin ajan ja jotka on pitänyt mut kasassa koko tän ajan. Vois kuitenkin sanoa, että mulla on tullut viimeisen viiden viikon ajan haastetta haasteen perään:

• keikkaviikko Seinäjoella
• 2 vkoa treenitaukoa flunssan ja räkätaudin takia
• vappu!!
• tenttiviikot
• irtokeikkoja,  esim. viikonlopun mittaiset messukeikat  jne.
• ja 5 miljoonaa muuta juoksevaa asiaa mitä on saanut olla setvimässä tietysti tämän kaiken muun lisäksi, niinkuin jokaisella meistä on. (Siksi blogautuksetkin on jääneet, mulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa istua alas naputtamaan kuulumisia teille! Harkitsin videopostausta, mutta siihenkään ei ollut aikaa. Hui, kuulostaa pahalta! :D )

Haasteista huolimatta mun on pakko sanoa, että hyvin menee. Homma menee edelleen eteenpäin, kondis on kireämpi (ja parempi) kuin oon edes uskaltanut dieetin alussa haaveillakaan ja kaikki on sujunut hyvin. Nälkä on, muttei sellainen kuin olin pelännyt. En oo kiukkuinen, en oo väsynyt, jaksan treenata ja kroppa toimii niinkuin pitääkin. 

Suurimmaksi haasteeksi onkin noussut nyt oma pää. Taas. (Aina palataan tähän. Päästä se alkaa, päähän se loppuu. Näköjään.) Oon saavuttanut jo enemmän kuin toivoin ja mihin tähtäsin. Mahdollisesta kisapainosta en oo enää kaukana, ja oon näyttänyt itselleni että treenillä on tehty tuloksia ja dieetti toimii ja kulkee. Fiilis on vähän liiankin tyytyväinen, että motivaatio riittäisi viimeiseen pinnistykseen. Alan stressaamaan, ja tulosta ei tule enää samaan tahtiin. Joka stressaa lisää. Mä voisin itseasiassa kertoa näistä toisella kertaa enemmän, nyt pitää lähteä lämmittämään evästä, kun ruoka-aika koitti taas! 

Uutta vaihdetta silmään!

Flunssa selätetty! Jee!!

Me käytiin J:n kanssa perjantaina treenaamassa jalat, mä sain J:n opastuksella Medium+ intensiteetillä treenin ja kyhyhyllähän se tuntui! Ihan mahtavaa, kun sai taas painaa vaan ihan ilman miettimistä painoista, sarjoista, toistoista tai mistään muusta kuin siitä mitä teen just nyt. Sain vastapainoksi vielä piiskata J:tä sen treenissä, joten sain balsamia haavoille. ;) Perjantain jälkeen taidettiin molemmat kävellä vähän heikonlaisesti, joten taisi mennä treeni perille aika hyvin! :D

Viikonloppuna hengailtiin ja otettiin iisisti, sillä maanantaina mä sain vihdoin sanoa mun lomalle hyvästit! Jes. Mulle ei sovi joutoaika, kun ei ole oikein mitään tekemistä. Musta tulee tosi laiska, ja todella turhautunut tyyppi. Eilen aloitettiin rysäyksellä, kun heti alkuun tein yhden työkeikan, menin siitä suoraa kouluun paukuttamaan vähän exel-taulukoita, ja sitten vielä suihkautin iltatreenille salille! :) Ihanaa, I LOVE.

Olin niin innoissani, etten muistanut ottaa ainoatakaan kuvaa (vaikka mulla oli tosi hyvä tukkapäivä ja näytin kerrankin ihan suhteellisen slimmiltä ilman pahempia turvotuksia... joita, kiitos flunssan, on riittänyt viime aikoina) mun seikkailuista joten sori murut, ainoa kuvituskuva tänään on netin syövereistä tuleva meme joka sopii mun tulevaan postaukseen - siihen, missä paljastan mitä tavoitteita mä oon päätänyt itselleni ottaa.

Pst, joku tarkkasilmäinen saattaa löytää mun viime päivien Instagram-kuvista jotain vinkkiä siitä, mikä se saattaisi olla... ;)

Dieettikuulumisia II: Mietintämyssy päähän, osa 1/3

 Moikka taas täältä diettaamisen eturintamasta, tavallisen elämän keskeltä!

Kun ollaan dieetillä ilman kisatavoitetta ja siis ihan muuten vaan kiristellään, on välillä ihan hyvä pysähtyä miettimäänkin, mitä on tekemässä. Tuossa pohdittuani pitkään tuli asiaa lopulta niin paljon, että jouduin jakamaan sen kolmeen osaan: Miksi? Mitä? Miten?

Yritän vastata, tai ainakin pohtia tässä tekstissä näitä kysymyksiä:

Miksi dieetti, tai miksi fitness ylipäätään? Onko se luopumista, vaatiiko se itsekuria, onko se turhamaisuutta vai onko sille jotain muuta syytä?

Vähän niinkuin tämä, tylsää dieettisapuskaa?

Niin. Yleinen mielikuvahan dieetistä on negatiivinen. Ollaan syömättä, syödään tosi tylsiä ruokia, on nälkä, mitään ei saa ja kaikki kiva kielletään.  Miksi sellaiseen kukaan huvikseen haluaa lähteä, jos se vaaka ei osoita yli satasta ja vaatekootkin on suhteellisen pieniä? Kieltämättä, jos asiaa ajattelee noin, niin kuulostaahan se aika typerältä! :) Mutta jos asiaa ei ajattelisikaan noin mustavalkoisesti, niin voi huomata, että on olemassa kultainen keskitie. Se tie, jossa mitään ei vedetäkään aivan äärimmilleen.

Aamupalaprosessi

Toisin kuin monet true fitnesspuput, jotka elää ja hengittää fitness-laiffii ja tutkii, rakentaa ja kokeilee erilaisia ruokavalioita, superfoodeja, jauheita, pillereitä, dieettaa ihan koko ajan ja rajoittaa kaikkea ihan vaan sen takia et niin kuuluu tehdä, mä yritän pitää rutiineista ja fitneksestä kiinni jotta se voi tukea mun normaalia, muuta elämää. :) Toivottavasti mä en nyt onnistu loukkaamaan ketään tuolla vähän kärjistetyllä kuvauksella, en tosiaan tarkoita että sekään olisi väärin tai jotenkin huono valinta. Mulla ei vaan aika ja mielenkiinto riitä ihan niin pitkälle, että hifistelisin koko ajan jotain mahtavia ja siistejä jauheita jotka maistuu ihan kamalalle. Mut mä en sitten tiedä, olenko mä lainkaan mikään true fitnesspupu. ;) Mä koen, että elämä tapahtuu sen fitneksen lisäksi kaikessa muussakin, mitä mä teen. Oon vähän vanhanaikainen, ja tykkään semmoisesta plain simple- tyyppisistä ratkaisuista. Mä en harrasta polvitukia, painonnostovöitä, salihanskoja, maca-jauheita tai muita hässäköitä. En voi käsittää, miten joku jaksaa tehdä joka aamu jonkun aamiaissmoothien viidestä eri superfood-jauheesta ja banaanista. Mulle on hyvä saavutus jos mä jaksan väsätä sen puuron, muistan lisätä sinne sen öljyn ja vielä huomaan laittaa oikean määrän protskujauhetta siihen. Kahvinkeittokin on jo tarpeeksi vaativa projekti aamuisin... en tosiaan siis oo mikään aamu-ihminen! :D 

Nam!

Mulle tulee kuitenkin tästä elämäntavasta hyvä olo, se tasapainottaa niin henkistä kuin fyysistäkin oloa. Se ei ole stressin aihe, kun en suostu siitä stressiä ottamaan! Miksi pitäisi? Miksi elämäntavasta ylipäätään pitäisi stressata? Kyseessähän on aivan oma valinta, miten on halunnut elämäänsä viettää. Joka päivä, joka hetki, on vastassa uusi valinta. Se, minkä valinnan mä milloinkin teen, määrittelee sen olenko tyytyväinen elämääni vai en. Mä haluan elää sellaista elämää, jossa pystyn seisomaan kaikkien valintojeni takana. Esimerkiksi: Mä oon dieetillä, mutta söin eilen puolikkaan Tuplan. Se ei kaada maailmaa, ja pystyin ilomielin antamaan itselleni luvan poiketa vähän dieetistä - enkä edes nähnyt asiasta painajaisia yöllä! :D

Niin. Miksi sitten dieettaan? No, miksi en? Tietysti on kiva katsoa itseään peilistä, ja tutkiskella mitä muutoksia tämän prosessin aikana kehoon tulee. On kiva kaivaa kaapista bikinit kesää varten esiin ja kokeilla niitä päälle huomaten, että hyvältä näyttää! Olin niin turvoksissa kiertueen jälkeen, että olo oli ikävä ja turpea. Ei ollut kiva olla! Housuja ja paitoja piti asetella päälle, ettei turvotus rönsyilisi housurajan päälle. Ei se ole kivaa! Tiesin, että pienellä kiristelyllä saan turvotuksen laskemaan, ja kiva olisi kurkata sen kaiken löysän alle, ja katsoa mitä parin vuoden treenaamisella on saatu aikaan. Ajatus siitä, että se on mahdollista, että minä pystyn siihen, ja että se ei ole ihan mahdottoman suuren työn takana, tuntui mukavalta! Joten, miksi ei? Joku saattaisi varmaankin sanoa, että sehän on narsismia, että tykkää ihailla itseään, mutta kukapa ei oman työnsä tuloksia haluaisi ihailla? Toisilla se on itsetehty kakku, tai itse veistetty vene, minulle se on projekti kroppa! :) 

Tadaa, kaksi viikkoa dieettiä ja hyvin näyttäis potkivan! :)

Ai mitenkö se projekti kroppa oikein sitten edistyy? No, täältä pesee! 

Treenit on sujuneet aina vain paremmin ja paremmin! Nautin taas siitä tunteesta, että saan antaa kaikkeni, ja annankin! Mulle jo vähän taas naurettiin yhdellä salireissulla, kun tulin taas hirveän keskittyneenä ja melkein raivolla tekemään jalkatreeniä! :D No hyvähän se on ettei sitä oteta pahalla, kaippa nuo tutummat salityypit alkaa jo tottumaan siihen, että joskus ei vaan lähe ilman pikku kurttua otsassa - sillä jalkatreenillä saatiinkin aikaiseksi taas oma painoennätys prässissä, vaikka ei ollut ihan niin tarkoitus alkaa riehumaan. :P Mutta jos kroppa sanoo "yea" ja pää sanoo "hell yea" niin silloin on parempi antaa mennä vaan! 

Pepputreeniä uudella laitteella!

Tästä tulee vähän perverssi olo, mutta kyllähän toimii ja hyvin! Aaah! :P

Namnam, kyllä pehvaa hellitään - salille oli tullut toinenkin pehvankasvatuslaite!

Harjoittelussa vielä sen oikean tuntuman saaminen, mutta ihan mahtislaite silti! <3

Ruokailut sujuu tosi kivasti! Tämän viikon alussa tehtiin eka pudotus kaloreihin, ja fiilis on ollut tosi hyvä. Ruokkis piti kyllä sitten laskea uusiksi, kun oli pakko ottaa välipalalta mun rakastamat leivät pois kun ne tuntui turvottavan vähän liiankin kanssa. Ei sovi entiselle leipärohmulle leivät enää, ei! Oh well, no can do! Laitoin testiin sitten Mannisen Protein Puddingin josta tein protskupannareita, ja ai kiesus ko oli hyvvää! :) Tässäpä vähän kuvia mun dieettiruuista, oon niistä aktiivisesti räpsinyt kuvia niinkö kunnon fitnesspupun kuuluukin, mutta pitäähän ne tännekkin laittaa! :D En jaksa liikoja stressailla noista ruuista, pääasia et määrät on oikein ja oikeat ruuat tulee syötyä oikeisiin aikoihin, maku on jostain syystä ollut nyt kyllä yllättävän jees silti! Johtuu varmaan siitä, että puhdas ruoka tuntuu ja maistuu taas pitkästä aikaa niiiiin hyvälle! :)

Kiireisen fitnesspupun pikaruokaa: Valmiiksi paistettuja kananpaloja pakkasesta lautaselle, lisää riisi ja kasvikset ja mikroon! Valmista HETI.

 

Kas näin!

Ja näin!

Etuja (vai haittoja??) valmentajan asumisessa saman katon alla? :P J otti asiakseen varmistaa, että tulosta tulee! :D Ihana <3

Ihania protskupannareita välipalaksi, nam! Ei tää dieetti nyt aivan kurjaa ole!

Hei, niin ja kun oon avautunut mun pöksyongelmista täällä (Esimerkiksi täällä), niin laitetaanpa päivitystä silläkin saralla kehiin! :) Mä hankin nimittäin ensimmäiset pitkästä aikaa sopivat, kivat, joustavat, mukavat ja aika vähän pehvan kohdalta alaspäin valuvat housut: Drome Zipper Pantsit! Jes! Taas ollaan ihmisten lailla normaaleissa housuissa, eikä tarvi miettiä mistä löytäis tarpeeksi pitkiä paitoja legginssien kanssa pidettäviksi ettei kukaan luule et pehva paljaana kuljen kalsareissa pitkin kyliä! :D Parasta!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän tämän katsauksen, palaan asiaan kunhan osa 2/3 valmistuu. Sitä odotellessa muista tsekkailla Instasta kuulumisia kuvien muodossa. :)

Fitnesspupun Tunnustuksia: "Paljastan (melkein) kaiken!!"

On aika tunnustaa kaikki. Aloittaa puhtaalta pöydältä. Ripittäytyä fitness-tuolissa. Se on tehtävä tänään, jotta huomenna voin aloittaa alusta hyvällä omallatunnolla.

Olen elänyt epäfitness-elämää, kaksi kuukautta elämästäni olen eksynyt fitneksen tieltä, ja rikkonut kaikkia terveellisen elämän säännöstöjä vastaan. Nyt tunnustan teille kaiken - kerron syyt ja seuraukset ja esitän katuvaa, niinkö kiltit fitness-tytöt tekkee. 

Takana on siis kaksi kuukautta Amarillo-kiertuetta, ja siis siksi kaksi kuukautta Amarillon herkkuruokia, epäsäännöllisiä ruoka-aikoja, epäoptimaalisia matkaeväitä, pitkiä ja kiireisiä työpäiviä joista koostuu kolmessa päivässä keskimäärin 35h töitä, tuhansia kilometrejä ja viikoilla koulua, kotia, parisuhdetta, koiria..... Mutta ei salia. 

Siis PALJON tätä:

 Ja TOSI vähän tätä:

 Mihin tämä kaikki on siis johtanut? Mitä se kaikki merkitsee? Mitä kahden kuukauden mättämisellä, epäfitnessmäisellä elämällä ja sillä kuuluisalla repsahduksella saa aikaan? No tässä on lopputulos: 

Vielä viikko kiertueesta, ja jäljellä on massiiviset silmäpussit. Itseasiassa, kahdet per silmä. Mun ennätys! ;)

"Ai tälleenkö se sivupose menee, ääk, apua mä en osaa!!"

Äässi on kasvanut, mutta vähän väärällä tavalla. Vanhat kunnon jenkkikset on palanneet!

Siinä se on, koko komeus esiteltynä teille. No pain, no gain, ja silleen, joten: josko sitten tästä eroon?

 Homman nimi on siis seuraava: Lopputuloksesta tuleekin lähtöpiste. Ai mitä se tarkoittaa? No tätä!

Salaisuuksia suunnittelemassa tuo rakas valkkuni. Ja mitäs sieltä sitten ois luvassa?

No tätä! Tadaa! Kiristelydieetti julistetaan täten alkavaksi heti maanantaista lähtien!! 

Siinä se tuli, nyt se on julkista! Dieetti on nyt virallisesti julkistettu, ja kahden kuukauden syöpöttely otetaan takaisin korkojen kera! No ei vaan, tää ei ole mikään kisadieetti, eikä siis haeta mitään muuta kuin pientä kiristelyä että saatais taas vähän meininkiä tähän hommaan. 

Joskus elämä menee fitneksen edelle, ja tänä keväänä elämä meni todellakin fitneksen edelle. Mahdollisuuksia, tai edes henkilökohtaisia resursseja ei treenaamiseen ja ruokavalion täydelliseen ylläpitämiseen ei todellakaan ollut. Oli valittava, stressaanko kaksi kuukautta jokaisesta valinnastani, keskitynkö vähäisenä vapaa-aikanani treenaamaan verenmaku suussa kaikkia niitä herkkuja pois elimistöstäni, vai keskitynkö tärkeämpiin asioihin. Tottakai elämäntapana fitness on tärkeä ja lähellä sydäntäni, mutta vaikka kyse on omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta, niin yhtä lailla kyse on siitä, miltä peilikuva näyttää. Se peilikuva ei (uskokaa tai älkää) olekaan yhtäkkiä ihan niin tärkeä kun tajuaa, että yhteiset tunnit rakkaiden kanssa on laskettavissa viime viikolta yhden käden sormilla. Kiertueen aikaisesta elämästä tuli selviytymistaistelua jotta selviää sen loppuun saakka. 

Ja vihdoin, tässä ollaan! Vapaana kuin taivaan lintu! Joten projekti keho on jälleen käynnissä! :) Ja se juttu, mitä kutsutaan elämäksi!! Joo, se on melkoisen siisti juttu, se! Mä aloitin sen jo eilen viettämällä vapaata lauantaita Junnun kanssa. Tänne meidän kulmille avattiin Fitnesstukun liike, jossa käytiin ihmettelemässä ja kuolaamassa kaikkia kivoja juttuja mitä sieltä löytyi. Ja löytyihän sieltä! Motivaatio uuteen alkuun! ;)

Better Bodiesin takki niskaan ja yritän edes näyttää taas vähän sporttiselta! :D

Ihana kevätsää, ja meikkis on ihan intopiukeena. :D

Ja mitä, miksi sitä motivaatiota tarvitaan? Miksi kiristellään ihan ookoo peruspirkon kroppaa, kun ei oo kerta kisoja tai kisadieettiä? No, miksi ei! ;) Ei aina tarvitse vetää verenmaku suussa, olla tähtäämässä kisalavoille voidakseen tehdä jotain mistä nauttii. Innostun ajatuksesta, että voin haastaa itseni ja katsoa mihin saakka rahkeet riittää - en tarvitse muita sanomaan kelpaanko, enkä mielestäni ole siitä riippuvainen, että olenko tarpeeksi laiha/lihaksikas/sporttinen/oikeanlainen kelvatakseni itselleni. Kyse ei ole siitä, kelpaanko itselleni tai muille. Kyse on siitä, että voin saavuttaa asioita omilla ansioillani ja se on mielestäni kiinnostavaa ja jännittävää. 

Tiedän, että monien mielestä dieetti, se kiristelykin, kuulostaa pahalta, pelottavalta, turhalta ja niin edelleen. Tiedän sen, sillä saan melkein työkseni puolustella tätä lähipiirilleni. Ei se mitään, minäpä kerron! En tee tätä terveyteni uhalla, enkä riskeeratakseni terveyteni tai hyvinvointini. En ole bikini fitness- typy menossa kisoihin, eikä näinollen dieettinikään ole sitä. Ei ole tekorusketusta, ei luurankomaista olemusta, ei näännyttämistä tai itsensä kiduttamista. On vain ruokavalion rajoittamista, liikunnan lisäämistä ja omien rajojen ja oman kropan testaamista. 

Ei. Tästä ei taatusti tule helppoa - aivan satavarmasti tulee vaikeita päiviä, jolloin tekisi mieli jotain hyvää, jotain muutakin kuin riisiä parsaa ja kanaa. Tai sitten ei vaan kiinnostaisi lähteä salille. Tekisi mieli suklaata. No ihan mitä vaan! Mutta tästä se alkaa, ja katsotaan mihin päästään toukokuun loppuun menessä! 

Tästä alkaa siis matkani kohti näkyviä vatsalihaksia, kireää bebaa, kireitä hermoja (??) ja unelmakroppaa (for now)! Tarvitsen varmasti tukea ja kannustusta, kun kirjoitan matkastani täällä - luotan siis sinuun, lukijani! Hyppää mukaan seikkailuuni jossa nautin elämästä ja tutkimusmatkasta oman kroppani muutoksiin! :)